Helsingin Villasukkatehtaan tehdassaliin astuessa vastaan ei paiskaudu korviahuumaava tuotantolaitoksen pauhu, vaan 1940-luvulta tähän päivään asti palvelleiden neulomakoneiden pehmeä nakutus ja kostean lampaanvillan tuoksu.

Vanha putkiradio soittaa Baddingin Paratiisia. Toimisto on kalustettu antiikkihuonekaluilla ja pöydällä komeilee Valtion Rautateiden vanha lankapuhelin 1940-luvulta. Sillä otetaan edelleen vastaan puhelimitse tulevat tilaukset. Tehtaan pihalla seisoo vuoden 1974 Kleinbus, jolla on ajettu tänä vuonna jo 6000 kilometriä.

Villasukkatehtaalla on kaikki kuten vanhaan hyvään aikaan. Ja miksi ei olisi. Hyväksi todettu työnteon tyyli ei parane vaihtamalla.

Villasukkateollisuuden pelastajat

Helsingin Villasukkatehtaan johtaja, patruuna Jukka-Pekka Kumpulainen napsauttaa käyntiin neulomakone Pekan. Harmaa karstavillalanka juoksee kerältä 75-vuotiaan neulomakoneen uumeniin ja puskee toisesta päästä ulos valmista neuletta. Uusiseelantilainen villa kehrätään langaksi Jämsässä ja värjätään Kyröskoskella. Kaikki työvaiheet tehdään siis Suomessa.

Yhden villasukan valmistamiseen menee 45 minuuttia. Kone neuloa nakuttaa karstavillalangasta yhden sukan kolmessa minuutissa. Sitä seuraavat 42 minuuttia ovat pääasiassa käsityötä. Tehdas työllistääkin tällä hetkellä kymmenen työntekijää, joista viisi ovat vakituisia ja viisi osa-aikaisia. 

Jokaisella tehtaan koneella on nimi. Saumauskone on nimeltään Helga, kun taas neulomakoneet tottelevat nimiä Viljo, Onni, Pekka, Helmi ja Maija. Kumpulainen kertoo jokaisen koneen olevan oma persoonansa kuten jokainen tehtaan työntekijäkin on.

– Jokaisella koneella on oma äänensä. Toinen käy nopeammin, toinen hitaammin.

Koneet ovat pääosin saaneet nimensä Kumpulaisen sukulaisilta, mutta Pekka on ristitty villasukkaneuvos Pekka Katajalan mukaan. Katajala valmisti villasukkia 45 vuoden ajan tehtaallaan Pirkkalassa. Kumpulainen jälleenmyi Katajalan valmistamia sukkia yli 20 vuoden ajan ja sitä kautta tehtaan toiminta tuli tutuksi.

Toisin sanoen me pelastimme villasukkateollisuuden Suomessa.

– Sovimme 14 vuotta sitten, että kun Pekka jää eläkkeelle Pirkkalasta, me jatkamme tätä toimintaa. Toisin sanoen me pelastimme villasukkateollisuuden Suomessa, Kumpulainen kertoo.

Olisi ollut edullisempaa perustaa tehdas muualle kuin Helsinkiin, mutta Kumpulainen halusi todistaa, että myös pääkaupungissa on mahdollista tehdä tuotantoa. Helsingissä on toiminut viimeksi sukkatehdas vuonna 1961. Villasukkatehdasta siellä ei ole ollut koskaan aiemmin.

Villasukkatehtaan siirtäminen Pirkkalasta Helsinkiin ei kuitenkaan tapahtunut aivan kädenkäänteessä. Konemestari on käynyt kahdeksan vuotta villasukkaneuvoksen opissa purkamassa ja kokoamassa neulomakoneita sekä hankkimassa riittävää tietotaitoa. 

Nyt koneet ovat neuloneet sukkaa Helsingin Roihuvuoressa vuodesta 2010 alkaen. Kysymykseen siitä, kuinka paljon vuosia yli 70 vuotta vanhoilla koneilla on vielä edessä, Kumpulainen vastaa:

– Useita satoja vuosia ainakin! Tietyt osat öljytään joka päivä ja toiset kohdat viikoittain. Päivittäiset huoltotoimenpiteet takaavat koneiden toimintakyvyn säilymisen.

Myös tehtaan työntekijöistä pidetään hyvää huolta.

Töitä tehdään kuin vanhaan hyvään aikaan

Kone neuloo pitkää sukkaputkea, josta yksittäiset sukat erotellaan ratkomalla käsin niitä yhdistävä apulanka. Sen jälkeen sukat käännetään ja niiden kärki saumataan, mikä on muuten hiljaisen tehtaan yksi äänekkäimmistä työvaiheista. 

Saumurin ompeleesta syntyy kippurainen villasoiro. Koska tehtaalla pyritään pitämään jätteen määrä mahdollisimman pienenä, villasoirot sekä villakerien puolat annetaan yleensä askartelumateriaaleiksi kerhoihin, päiväkoteihin ja kouluihin. Tehtaalla valmistetaan myös pehmonalleja, jotka täytetään villasoiroilla ja lahjoitetaan päiväkoteihin.

Myös saumaus tehdään käsin kuulosuojaimet korvilla. Tehtaan seinällä riippuva aikataulu pitää huolen, ettei kukaan tee yhtä työtehtävää pidempään kuin kaksi tuntia. Ylityöt eivät ole tehtaalla sallittuja, vaan työpäivä alkaa kello 8 ja päättyy kello 16. Ei yhtään aikaisemmin eikä myöhemmin. Päivää rytmittävät kahvitauot ja lounas. 

– Kun vanhat 1940-luvun koneet tuotiin tänne, oli selvää, että tehdas somistetaan saman aikakauden esineillä. Myös töitä tehdään samoin kuin vanhaan hyvään aikaan. Sen takia meillä on lukujärjestys eikä ylitöitä tehdä. Taukojakin pidetään säännöllisesti niin ei tule rasitusvammoja. Tämä on kuitenkin ruumiillista työtä, Kumpulainen kertoo.

Eikä ylitöitä tarvita, kun työpäivän aikana keskitytään pelkästään villasukkiin. Kumpulainen kertoo, että ulkopuolisia häiriötekijöitä vältetään jättämällä kännykät työpäivän ajaksi narikkaan. 

– Työntekijöistä huomaa, että he tykkäävät siitä, etteivät mitkään sähköpostit tai tekstiviestit naksahtele. Meillä on ollut töissä myös nuoria aikuisia, jotka ovat syntyneet kännykkä kädessä. Ensimmäisestä kulttuurishokista selvittyään he yleensä huomaavat, että on kiva olla ilman häiriötä ja että näkee, mitä ympärillä tapahtuu, kun ei koko ajan näpyttele puhelinta.

Kaikki tarvitsevat villasukkia 

Saumauksen jälkeen sukat pestään pesukoneessa, jotta kovasta karstavillasta saadaan miellyttävän pehmeä. Kosteat sukat pujotetaan lesteihin, joiden päällä ne muotoillaan ja jätetään kuivumaan.

Villasukkatehdas on kasvattanut viime vuosien aikana tuotantoaan, mutta kasvulla on rajoituksensa.

– Lestejä pitäisi olla kolminkertainen määrä, mutta kun ei ole tilaa, mihin niitä laittaa.

Helsingin Villasukkatehtaalla on lähitulevaisuudessa tarkoitus laajentaa tilojaan, missä asiakasvastaava Esa Jalonen Nordeasta on ollut tärkeänä tukena. Rahoituksen järjestämisen lisäksi Nordea on sparrannut Kumpulaista yleisesti talousasioissa.

– Olemme auttaneet kustannuslaskelmissa ja sitä kautta järkevän kassavirranhoidon ja tuottotavoitteen määrittelyssä. Siten asiakas itsekin näkee, missä tilanteessa on järkevää tehdä eri toimenpiteitä, Jalonen kertoo.

Jalosen mukaan asiakkaalle on myös tärkeää, että pankki uskoo sen liiketoimintaan ja tukee sitä.

– Keskustelemme säännöllisesti, miten business sujuu. Kun yritys toimii yhdessä sovittujen linjausten mukaisesti, kaikki on hyvällä tolalla.

Kun Nordea ryhtyi yhteistyöhön Helsingin Villasukkatehtaan kanssa, taloustilanne oli jo heikentymässä. Jalosen mukaan yritys kokonaisuutena kuitenkin vakuutti.

– Bisnes kuulosti järkevältä ja sillä oli onnistumis- ja toimintaedellytyksiä. Kirsikkana kakun päällä on yritystoiminnan uniikki luonne, minkälaiseen harvoin törmää, Jalonen summaa.

Kun villasukkatehtaan koko kasvaa, tarvitaan myös lisää henkilökuntaa. Kasvua ei siis tehdä euron kuvat silmissä, koska käytännössä kaikki lisätulot menevät kasvavien henkilöstö- ja vuokrakulujen kattamiseen. 

Aikana, jolloin YT-neuvottelut, lomautukset ja irtisanomiset ovat arkipäivää, tasaisesti kasvava yritys on kaivattu hyvä uutinen. Helsingin Villasukkatehdas ui tässäkin asiassa vastavirtaan ja palkkaa ankean taloustilanteen keskellä lisää henkilökuntaa TE-keskuksen kautta. Kumpulaisen mielestä onkin tärkeintä huolehtia, että oma tontti on kunnossa ja työntekijöillä on asiat hyvin.

– Eihän yksi pieni ihminen voi vaikuttaa tähän maailmaan ja maailmanlaajuiseen synkkyyteen. Vaikka olisi miten tiukat ja huonot ajat, ihmisillä on aina varaa ostaa villasukat. Se on pieni ja hyödyllinen ostos. Kaikki me täällä tarvitaan villasukkia jossain vaiheessa.

Myös Jalonen nostaa hattua Kumpulaisen ja koko Helsingin Villasukkatehtaan asenteelle. Hänestä on hienoa, että yrittäjällä itsellään on rohkeutta ja intoa edistää perinteistä käsityövaltaista alaa alati muuttuvassa ja teknistyvässä toimintaympäristössä.

Kun on tahtoa sekä maalaisjärkistä tolkkua ja ymmärrystä, niin pääsee aika pitkälle.

– Tämä on mainio esimerkki siitä, että kun on tahtoa sekä maalaisjärkistä tolkkua ja ymmärrystä, niin pääsee aika pitkälle, Jalonen sanoo.

Antamisen ilo on paras ilo

Tehtaalla sukat ovat siirtyneet jo tarkastusvaiheeseen: niille etsitään sopiva pari ja sukkiin kiinnitetään etiketti. Tämän jälkeen sukat pakataan pahvilaatikoihin varastoon odottamaan toimitusta. Suosituin väri on klassinen harmaa. Sukkamallin on kehittänyt Pekka Katajala 46-vuotisen uransa aikana. 

– Se on paras ja sille ei voi enää tehdä mitään tai se menee huonommaksi.

Villasukkia toimitetaan jälleenmyyjille eniten syyskuusta tammikuuhun. Myynnin vaihtelut eivät kuitenkaan vaikuta tuotantomäärään. Vuodenajasta tai sesongista huolimatta sukkia valmistetaan joka päivä sama määrä, noin 200 paria päivässä. Vuodessa sukkia myydään koko varasto eli noin 45 000 paria. Enemmänkin menisi kaupaksi, mutta tehtaan valmistuskapasiteetti ei nykyisellään pysty enempään.

Kun tehtaan varasto alkaa maaliskuussa olla tyhjä, jatkuu tuotanto samaan tahtiin ja varastoa täytetään kevään ja kesän ajan seuraavan syksyn toimituspiikkiä varten.

Kumpulaisen mukaan villasukkien suuri kysyntä selittyy sillä, että käsinkutojien määrä on jatkuvasti vähentynyt eikä suvun nuoremmasta polvesta välttämättä löydy tarpeeksi sukankutojia.

– On meidänkin suvussa vielä siskoni, joka tekee itse villasukkia läheisille, mutta se ei riitä, kun ajatellaan kokonaiskysyntää. Vanhoja sukankutojia ei enää ole ja uusia taas on niin vähän, että Suomi tarvitsee villasukkatehtaan, Kumpulainen kertoo.

Villasukat sopivat hyvin ”kaikille, kenellä on jalat”.

Vaikka villasukkien neulominen on katoavaa kansanperinnettä, ei niiden tarve ole kadonnut minnekään. Helsingin Villasukkatehtaan sukkia ostavat niin eräretkeilijät, vanhukset kuin nuori polvikin. Kumpulaisen sanojen mukaan villasukat sopivat hyvin ”kaikille, kenellä on jalat”.

Kumpulainen kertoo, että tehtaalta on haluttu useampaan otteeseen ostaa koko vuoden tuotanto, mutta tarjouksista on kieltäydytty.

– Vaikka täältä on kyselty ja tilattu vaikka kuinka isoja määriä, me ei voida antaa mitään alennusta. Emme me itsekään saa sähkölaskusta alennusta eikä työntekijöiden palkasta. Se on niin käsityövoittoista tämä homma.

Jos yrityksen tuotto menee liki kokonaan liiketoiminnan ylläpitämiseen, mitä viivan alle jää?

– Hyvä mieli. Se on tärkeämpi kuin mikään raha. Raha on pakollinen täällä maailmassa, mutta hyvä mieli on satamiljoonaa kertaa tärkeämpi asia, Kumpulainen summaa.

Ja mistä tulisikaan parempi mieli kuin lämpimistä jaloista.

Katso, millaisen kokonaispalvelun yrittäjä saa Nordeasta

Teksti: Paula-Maija Wallin

Kuvat: Maria Moulud

Kopioi sivun linkki: