Pakkanen on ollut joulupukki jo vuodesta 1961 ja viimeiset 20 vuotta hän on matkustanut ympäri maailmaa. Kuinka monella muulla pienyrittäjällä on ystäviä maailman joka kolkassa? 

Oli joulukuu vuonna 1993. Nikosiassa sijaitsevan presidentinpalatsin valkeiden kaariholvien suojissa ilmassa väreili odotus. Palatsiin oli kerääntynyt liki koko Kyproksen hallitus ministereineen sekä kymmenet kyproslaiset lapset ja nuoret eri puolilta saarivaltiota. Kuvaajat virittelivät kameroitaan valmiiksi kaksituntista suoraa lähetystä varten. Paikalla oli myös maan presidentti, hänen vaimonsa sekä heidän tyttärensä. Kaikki presidentistä lähtien halusivat tavata paikalle kutsutun punanuttuisen ja muhkeapartaisen kunniavieraan, joulupukin.

Kun joulupukki saapui paikalle, odottava jännitys muuttui lämminhenkiseksi yhdessäoloksi. Virallisen jäykästä tunnelmasta ei ollut tietoakaan.

Seuraavana päivänä kunniavieras lähti presidentin vaimon kanssa vierailulle nikosialaiseen lastensairaalaan, jossa vieras kävi yksitellen tervehtimässä joka ikistä pientä potilasta. Vaikka kaikkein vakavimmin sairaat lapset eivät pystyneet edes vastaamaan, heistä näki, että joulupukin tapaaminen merkitsi paljon.

Kun vierailu oli päättynyt, presidentin vaimo kertoi hississä matkalla alas, ettei ollut koskaan aiemmin nähnyt kenenkään suhtautuvan lapsiin yhtä upeasti.

– Siihen minä vastasin, että anteeksi vain, mutta nyt joulupukki itkee.

Tapahtumasta on yli 20 vuotta, mutta joulupukin silmät kostuvat edelleen, kun hän kertoo siitä. Vastaavia tarinoita on mahtunut joulupukin tielle monia. Annetaan joulupukin itsensä kertoa.

Satumaailmasta tarinankertojaksi

Helsingin Hietalahdenkadulla, tuiki tavallisen toimiston ikkunassa, loistaa digitaalinäyttö, joka kertoo, kuinka monta yötä jouluun on. Ei päivää, vaan yötä, koska lapset laskevat aina öitä jouluun. 

Diplomien, koriste-esineiden ja suurten kirjapinojen keskellä työpöytänsä takana istuu sama isopartainen mies, joka vieraili parikymmentä vuotta aiemmin Kyproksen presidentinpalatsissa. Miehen parta on edelleen muhkea, mutta tällä kertaa hän on sonnustautunut pukinnutun sijaan punaiseen kauluspaitaan.

– Joulupukki, mies esittäytyy lujalla kädenpuristuksella.

Liikkuessaan maailmalla tavallisten ihmisten keskellä joulupukki käyttää kuitenkin melko usein nimeä Timo Alarik Pakkanen. On kuitenkin itsestään selvää, että joulupukin sukunimi on Pakkanen!

Pakkasen edesmennyt äiti oli lastenkirjailija Kaija Pakkanen, joten Pakkanen eli koko lapsuutensa satumaailmassa kuunnellen äidin keksimiä tarinoita ja lukien satukirjoja. Pikkupoikana Pakkasen ehdoton lempikirja oli Peter Pan – tarina pojasta, joka ei koskaan halunnut kasvaa aikuiseksi.

Pakkasen perheessä tarinankerronta kulkee äidinmaidossa: myös Outi-sisko ja Jukka-veli ovat kirjailijoita. Timo Pakkanen valitsi itse hieman erilaisen tavan kertoa tarinoita joulupukkina.

Pakkanen oli perheen lapsista sosiaalisin ja puuhakkain. Hän on tullut aina hyvin toimeen lasten kanssa ja järjesti jo kymmenvuotiaana kerrostalon kerhotilassa monenlaista toimintaa ikätovereilleen. Lauttasaaren yhteiskoulussa, jota Pakkanen kävi, kannustettiin luovuuteen. Kuvaamataidossa ja laulussa Pakkanen oli kehno, mutta sen sijaan hän viihtyi näytelmäkerhossa.

Nyt on 55. jouluni joulupukkina.

Vuonna 1961 Pakkasen perhe muutti Espoon Haukilahteen uuteen rivitaloyhtiöön. Kesän tullen pihatalkoissa, tuolloin 17-vuotias puhelias nuorimies tutustui saman tien kaikkiin naapuruston asukkaisiin vauvasta vaariin. Seuraavana syksynä joulun lähestyessä kahdesta naapuriperheestä kysyttiin, voisiko Pakkanen tulla jouluaattona pukiksi. Ja Pakkanen suostui oitis asiaa sen enempää miettimättä.

– Siitä se sitten alkoi. Nyt on 55. jouluni joulupukkina.

Joulupukin maine kiirii

Ensimmäisinä vuosina joulupukin työt keskittyivät jouluaattoon. Muun vuoden Pakkanen työskenteli nuoriso-ohjaajana ja myöhemmin hän teki pitkän uran markkinointi- ja viestintätehtävissä. Joulunaikaan hän kuitenkin veti aina ylleen punaisen kaavun, hiippalakin sekä kiharaisen parran ja lähti kierrokselleen tuomaan lahjoja ja hyvää joulumieltä. 

Muutamassa vuodessa Pakkasen maine kiiri, ja lopulta joulupukin alue kattoi Espoon lisäksi Kauniaisen, Helsingin, Vantaan ja Kirkkonummen. Kiireisimpänä jouluna Pakkanen kiersi autonkuljettajana toimineen Sepe-tontun kanssa jouluaattona huikeat 39 kotia, mikä vaati reitin tarkkaa suunnittelua ja aikataulua.

– Vaikka tehtiin autonkuljettajan kanssa reitti, niin sinä päivänä tuli ajettua yli 400 kilometriä. Perinteisesti kaikki haluavat joulupukin aina kuudelta illalla, mutta sinä jouluna aikataulu venyi: aloitin aamupäivällä kello 11 ja lopetin illalla kello 23.

Viimeiset 20 vuotta Pakkanen on toiminut lähes päätoimisesti joulupukkina omassa Santa Claus Forever -yrityksessään. Joulupukin työt keskittyvät joulunaikaan, ja Helsingissä turistien vuoksi myös kesään, joten pienyrittäjä joutuu miettimään tulonsa ja menonsa ja budjetoimaan tulevan vuoden tarkkaan.

Pankista Pakkanen kertoo saaneensa omalta pankkineuvojaltaan nopeasti apua ja vastauksia kysymyksiin aina tarvittaessa. Joulupukin pankkineuvojan lapsilla on tietysti omat etuoikeutensa: pankkineuvojan tytär on saanut monien muiden pienten lasten ohella joulupukilta aina joulukortin sieltä päin maailmaa, missä joulupukki sitten onkaan!

Sattuman kautta kansainväliseksi

Kun Pakkaselle tarjottiin ensimmäistä kertaa mahdollisuutta lähteä joulupukiksi ulkomaille, hän vastasi oitis myöntävästi. Aivan kuten yli 30 vuotta aiemmin ensimmäiselle pukkikeikalle lupautuessaan.

Maita on kertynyt kahdessa vuosikymmenessä lukuisia. Monena vuotena joulupukki on viettänyt joulun Japanissa, mutta vuosien aikana pukki on vieraillut lisäksi muun muassa Thaimaassa, Singaporessa, Jordaniassa ja Espanjassa. Yksi erikoisimmista matkakohteista on ollut Kaukasiassa sijaitseva Georgia, jossa Pakkanen oli vuonna 2010 ensimmäinen maassa koskaan vieraillut länsimainen joulupukki.

Pakkasen pienyrityksen kansainvälistyminen ei ole ollut suunnitelmallista, vaan hän kertoo tarttuneensa tarjottuihin mahdollisuuksiin. Toki kukaan ei kotiovelta tule hakemaan, vaan vuosien aikana kehittyneistä verkostoista, omasta aktiivisuudesta ja maineesta on ollut paljon apua.

– Minut tunnetaan. Esimerkiksi ensimmäisen Kyproksen-matkan mahdollisti mediatoimija Arto Tuominen, jonka perheen luona olin ollut joulupukkina monena vuotena.

Hyvän tahdon ja tulevaisuuden toivon lähettiläs

Toimiston isojen ikkunoiden ohitse kulkee päivittäin satoja ihmisiä. Osa jää uteliaina tutkimaan ikkunalaudalla olevia esineitä. Osa taas nappaa kännykällä kuvan laskurista, joka laskee öitä jouluun. Jos ovi on auki, jotkut uskaltautuvat jopa huikkaamaan tervehdyksen joulupukille.

Aamupäivällä ikkunan taakse oli pysähtynyt taiwanilainen perhe, jonka kanssa Pakkanen oli vaihtanut muutaman sanan. Pakkanen kertoo, että jo pelkästään edellisenä kesänä hän tapasi ihmisiä ainakin 66 eri maasta. Joulupukilla todellakin on ystäviä maailman joka kolkassa.

Joulupukki on hyvän tahdon, toivon ja tulevaisuuden uskon lähettiläs.

– Joulupukki jos kuka voisi olla aikamoinen rauhanvälittäjä! Hän on edelleen hyvän tahdon, toivon ja tulevaisuuden uskon lähettiläs, Pakkanen sanoo.

Punanuttuinen mies onkin tavannut enemmän eri maiden kansalaisia kuin moni maailmanmatkaaja tai diplomaatti yhteensä. Joululla ylipäätään on aikamoinen voima saattaa ihmisiä yhteen.

– Minulla on huikea etuoikeus tehdä ihmisiä onnellisiksi, tuottaa iloa ympäri vuoden ja erityisesti joulun aikaan. Sen lisäksi on upeaa, että tapaan erilaisia ihmisiä lapsista vanhuksiin.

Vuosi 2015 on poikkeuksellinen: joulupukki viettää joulun Suomessa. Perinteisiä jouluaaton pukkikeikkoja hän ei enää tee, mutta joulunalusaika täyttyy niin perinteisistä joulupukkiesiintymisistä kuin muun muassa vanhustentalojen ja lastentarhojen hyväntekeväisyystapahtumista, joista joulupukki saa palkaksi hyvän mielen.

Kysymykseen, uskooko Pakkanen joulupukkiin, vastaus tulee empimättä:

– Uskon. Uskon joulupukin voimaan ja hänen kykyynsä ja taitoonsa tehdä hyvää.

Taito tehdä hyvää ei katso sitä, onko Timo Pakkanen oikea joulupukki vai asuuko hän Korvatunturilla. Maailmaan mahtuisi Pakkasen lisäksi vielä monen monta muuta hyvän tahdon lähettilästä.

Teksti: Paula-Maija Wallin

Kuvat: Maria Moulud

Kopioi sivun linkki: