Väyrysen leipuripariskunta toteutti unelmansa omasta leipomosta yrityskauppojen avulla. Vuonna 2013 perustetun Leipomo Väyrysen juuret yltävät kuitenkin aina 1900-luvun alkuun asti.

Kuten monet suuret tarinat, myös Väyrysen leipomosuvun tarina alkaa rakkaudesta. Elettiin vuotta 1908. Isoisovaari Pekka Väyrynen oli palavasti rakastunut Hildaan, joka työskenteli Helsingin Bulevardilla Hembageriet Kotileipomo Primulassa. Pekka työskenteli 1900-luvun alussa viisi vuotta leipurina Yhdysvaltain Minnesotassa, mistä hän palasi takaisin Suomeen rakkaansa luokse. Amerikassa karttuneilla säästöillä hänellä oli varaa ostaa oma leipomo. Primulan leipomo, jossa Hilda työskenteli, oli sopivasti myynnissä. Samaisena päivänä, 1. lokakuuta 1908, jolloin Pekka teki kaupat leipomosta, hän myös kihlasi Hildan.

108 vuotta myöhemmin marraskuussa 2016 lumikerros peittää pihan ja punatiilirakennusten katot Teurastamon alueella, Helsingin Kalasataman kupeessa. Tiilitalon päädyssä sijaitsevan leipomon ovea koristaa hiippalakkinen tonttu, joka työntää leivinlapiota uuniin. Oven avaa rouva leipuri, Nina Väyrynen, punainen pipo päässään iloisesti hymyillen. 

– Tässä on mieheni, Nina esittelee leipomon puolelta saapuvan, jauhoja käsistään puistelevan Mika Väyrysen. Herra leipurin siis. 

Aivan kuten isoisovaari Pekka ja isoisomummi Hilda jo yli 100 vuotta sitten, myös Mika ja Nina Väyrynen pyörittävät yhdessä perheyritystä, Leipomo Väyrystä.

– Niin kuin logossakin lukee, ”juuret vuodesta 1908”, sanoo Mika.

Kaikki alkoi pikkumunkeista

1900-luvun alkupuolella Pekka ja Hilda Väyrysen leipomo laajeni Bulevardilta Viiskulmaan helsinkiläisille tänä päivänäkin tuttuun Primulan taloon. Leipomo toimi talossa aina vuoteen 1966 asti, minkä jälkeen toiminta siirtyi Teollisuuskadulle Vallilaan ja kasvoi entisestään. Parhaimmillaan Primula työllisti jopa 900 henkeä ja pyöritti leipomon lisäksi 45 kahvilaa.

Teollisuuskadun kiinteistön vuokrasopimuksen lähestyessä loppuaan vuonna 2008 Primula alkoi suunnitella tuotannon siirtämistä Järvenpäähän, minne yritys siirtyi vuotta myöhemmin suuriin tiloihin. Mika Väyrynen oli vuosien varrella työskennellyt muusikon uransa ohessa Primulassa välillä varastotyöntekijänä ja kausituotannon apuna. Kun leipomo muutti Järvenpäähän, Mika palkattiin vakituisesti. Vain kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2011, kun Mika oli juuri saanut pestin projektipäällikkönä, leipomo ajautui ylisuuren investoinnin ja yhteistyökumppanin vetäytymisen takia konkurssiin ja lopetti toimintansa.

Konkurssi tuli yllätyksenä koko Väyrysen suvulle. Se oli myös Mikalle ja Ninalle sokki, koska työntekijät, mukaan lukien Mika, menettivät työnsä ja Väyrysen suku yli 100 vuoden aikana rakennetun omaisuuden. Enää ei ollut Primulaa, joka oli siihen asti pitänyt suvun tiiviisti yhdessä.

Vaikka uuden leipomon aloittamisessa olisi omat riskinsä, Mika ja Nina miettivät, ettei juuri 100 vuotta täyttäneen leipomon tarina voinut päättyä näin.

– Pikkuserkkuni Risto Väyrysen, hänen vaimonsa Nooran sekä Ninan kanssa tuli ajatus, että tarinan pitää jotenkin jatkua, kertoo Mika. 

Kun suvun piirissä ei ollut muita innokkaita leipomotoiminnan jatkajia, Mika ja Risto vaimoineen päättivät vuonna 2013 perustaa pikkumunkkileipomon, jota Mika ja Nina ryhtyivät pyörittämään.

Suvun ikivanha munkkilaite oli ainoa, mitä meillä oli.

Leipomo Väyrysen alku oli hyvin samanlainen kuin Pekka ja Hilda Väyrysen leipomolla yli 100 vuotta sitten – siinäkin työskenteli aluksi vain kaksi työntekijää, jotka olivat aviopari. Ensimmäiset kaksi vuotta Leipomo Väyrynen toimi pienissä tiloissa alivuokralaisena aivan nykyisen leipomon vieressä Tukkutorilla. Leipomon valikoima perustui siihen, mitä oli mahdollista tehdä: pikkumunkkeja eli pikkuväykkiä sekä alihankintana Coquus-leipomossa valmistettua leipää.

– Suvun ikivanha munkkilaite oli ainoa, mitä meillä oli, kertoo Mika.

– Myös tila oli niin pieni, ettemme pystyneet laittamaan sinne minkäänlaisia uuneja, Nina lisää.

”Eikö teillä ole mitään muuta” oli tuttu kysymys asiakkaiden huulilla. Kysyntä kasvatti intoa ja halua tehdä lisää leipiä. Mikan ja Ninan unelma oli, että Leipomo Väyrynen olisi leipätalo, joka toimisi omissa tiloissa oman näkemyksen mukaan.

Unelmasta totta lainan avulla 

Leipomotilaa reunustaa monta rullakollista 20 kilon luomujauhosäkkejä. Keskellä huonetta komeilee 20 neliömetrin kiviarinauuni. Jokainen leipä ja sämpylä pyöritellään käsin pitkän pöydän ääressä leipomon perällä.

Unelma omasta leipomosta toteutui vuonna 2015, kun Väyryset hakivat lainaa Nordeasta ja tekivät yrityskaupat vuokratilan naapurissa sijainneesta Coquus-leipomosta. Yrityskaupan mukana tulivat niin laitteet, reseptit kuin henkilökunta ja osaaminenkin.

Nordean asiakasvastuullinen Santtu Äyräväinen kertoo, että kun ostetaan yritys tai liiketoiminta, on hyvä valmistautua tutustumalla ostettavan yrityksen menneisiin tulos- ja taselaskelmiin sekä tehdä huolelliset ennusteet tulevasta.

– Jos ostaa pelkän yrityksen liiketoiminnan, yrityksen varat ja velat eivät automaattisesti siirry mukana ostajalle. Nämä ovat yleensä neuvoteltavissa kauppaehdoissa.

Kun yrityksen vakavaraisuusaste, ostettavan yrityksen talous ja molempien yritysten maksukyky ovat kunnossa, on Äyräväisen mukaan pankin helppo olla mukana asiakkaan hankkeessa.

– Väyryset olivat myös valmistautuneet kauppaan ennusteilla yrityksen kasvusta ja he tiedostivat riskit, mitä kauppaan kuuluu.

Väyryset ovat saaneet Nordeasta apua ja neuvoja niin yrityskauppojen tekemiseen kuin muihinkin järjestelyihin. Kun kahden eri yrityksen toiminta yhdistyi, piti myös maksuliikenne laittaa kuntoon. Tähän Väyryset saivat apua niin asiakasvastuulliselta kuin pankin maksuliikeasiantuntijalta.

Äyräväinen muistuttaa, että pankin yhteyshenkilöllä ja asiantuntijaverkostolla voi olla kokemusta jopa kymmenistä kaupoista, kun taas asiakkaalle kokemus on usein ainutkertainen. Näin ollen onkin tärkeää jakaa tämä kokemus asiakkaan kanssa.

Myös päivittäiset pankkiasiat verkkolaskutuksesta lähtien laitettiin kuntoon, mikä helpottaa yrittäjien arkea. Jos jokin asia askarruttaa, Nina Väyrynen tarttuu puhelimeen ja soittaa pankkineuvojalle.

Itse yrityskauppa on ollut leipomoyrityksen suurin investointi, mutta leipomotoiminta vaatii jatkuvia pienempiä investointeja ja laitteiden uusimista. Myös niiden kohdalla puhutaan tuhansista euroista, joten rahoitus järjestetään aina Nordean kanssa.

– Seuraavaksi on tulossa uusi taikinalaite, jonka avulla olisi tarkoitus tehostaa ja parantaa työvaiheita, Nina kertoo.

Uusia reseptejä vuosisataisella taikinajuurella

Nykyään herra ja rouva leipurin työt jakautuvat siten, että Nina tekee toimiston puolella myyntiä ja hoitaa asiakaskontakteja sekä auttaa tarvittaessa leipomossa. Mika taas on edelleen mukana leipomon puolella tuotannon eri osa-alueilla. Leipomo työllistää kuusi vakituista työntekijää, joiden lisäksi lomia, sairauspoissaoloja ja kiireaikoja käy tuuraamassa muutamia tuntityöntekijöitä. Leipiä kuljettaa neljä ulkoistettua kuskia. Tämä on vapauttanut aikaa yrittäjille, jotka veivät aiemmin leivät ja munkit itse kauppoihin pakettiautolla tai jopa henkilöautolla. 

Sen lähemmäksi pienleipomoyrittämistä ei pääse.

– Parhaimmillaan vein juuri paistetut munkit kauppaan, jossa Nina oli konsulenttina myymässä ne. Sen lähemmäksi pienleipomoyrittämistä ei pääse, Mika kertoo.

Yrityskaupan mukana tuli myös valmiita tuotteita. Vaikka Leipomo Väyrysen tuotevalikoima on nyt suurempi, se on Primulan leipomoon verrattuna yhä pieni: Primulalla oli parhaimmillaan jopa 250 erilaista tuotetta joulupipareista alkaen. Leipomo Väyrysen valikoima taas koostuu yksinkertaisista, mutta sitäkin herkullisemmista tuotteista. Näin on tarkoitus olla myös jatkossa.

Leipomo Väyrysen leivät leivotaan toistasataa vuotta vanhaan juureen ilman lisättyä leivinhiivaa ja pyöritellään käsin alusta loppuun asti. Leipien raaka-aineet ovat puhtaita ja niihin käytetään vain kotimaisia luomujauhoja.

Pian uuniin menee koe-erä leipomon joululimppua, jota aletaan kuljettaa kauppoihin joulukuun alusta. Muita kausituotteita Väyrysen leipomolla ei juuri ole, koska sillä ei pienen kokonsa vuoksi ole mahdollisuutta reagoida kausivaihteluihin kovin paljon. Toki poikkeuksiakin on. Esimerkiksi helmikuussa leipomossa paistetaan runebergintorttuja ja viime laskiaisena laskiaispullaa tehtiin lennosta kovan kysynnän vuoksi.

Tontut paistavat leipää ympäri vuoden

“Eräänä iltana, kun perhe jo nukkui, otti leipuri lyijykynän ja paperia ja sytytti kynttilän pöydälleen. Hän alkoi piirtää joulupussia leivonnaisilleen. Sitten alkoi tapahtua kummia. Kynä alkoi liikkua kädessä kuin itsestään ja yhtäkkiä kuva oli valmis. Siinä se oli, touhukas tonttu, joka leipälapiollaan oli juuri ottamassa paistoksia uunista. Ja kun leipuri oikein tarkkaan katsoi, hän oli huomaavinaan iloisen virnistyksen tontun partaisella naamalla.”

Tarina kertoo, että Primulan vanhassa logossa oli tonttu vahingossa. Isoisovaari Pekka Väyrynen oli piirtänyt tontun koristamaan jouluherkuille tarkoitettuja paperipusseja. Pussien tilauksessa kävi kuitenkin nollavirhe, minkä vuoksi niitä tilattiin vahingossa niin valtava määrä, että niitä riitti joulusta juhannukseen asti. Näin tonttu jäi Primulan logoksi, joka kuitenkin poistettiin myöhemmin käytöstä. Kun Väyryset perustivat uuden leipomon, he rekisteröivät vanhan, tutun logon uudelleen Leipomo Väyrysen käyttöön.

Leivinuunin edessä ahkeroiva tonttu on ollut Väyrysen suvulle aina rakas ja tärkeä symboli. Myös joululla on ollut aina Väyrysen suvulle suuri merkitys. Ennen Mikan syntymää sittemmin edesmennyt isomummi Hilda keräsi koko suvun juhlimaan joulua yhdessä jopa 70 hengen voimin. Joulu oli läsnä myös uudessa leipomossa.

– Kun tulimme leipomoon ensimmäistä kertaa, lähettämöön oli huonekasviin ripustettu joulupallot. Se oli vähän ihmeellistä, Mika muistelee.

Taukotilan laidalla seisoo puutarhatonttu ja sama joulupalloin koristeltu kasvi. Myös puuroa syödään Ninan mukaan joka päivä.

– Me tonttuillaan läpi vuoden, Nina sanoo ja naurahtaa.

Suvun jouluperinteet ovat Hilda-mummin ajoista muuttuneet, mutta yhdessäolo on edelleen tärkeää. Mikan serkulla on hevosia, ja hän järjestää aina tapaninpäivänä perinteiset tapaninpäivän rekiajelut suvun vanhoissa maisemissa Kirkkonummella.

Hyväntekeväisyyttä ja puurojuhlia ennen ja nyt

Sata vuotta sitten Primulan aikaan leipää leivottiin joka päivä, arkena ja pyhänä. Nykyäänkin leipää leivotaan ympäri vuoden, mutta ei sunnuntaisin tai muina pyhäpäivinä, sillä työ on silloin kallista. Yrittäjäpariskunnalla ei juuri muutenkaan ole aikaa levätä laakereillaan. Jouluna lomaillaan jouluaatto ja -pyhät, ja leivonta jatkuu jälleen välipäivinä. Muutaman päivän hengähdystauko on taikinajuurellekin vielä sopiva. Jos leipomo olisi pidempään kiinni, pitäisi jonkun käydä silloinkin ruokkimassa leipäjuurta muutaman päivän välein.

Vanhaa Primulaa ja uutta Leipomo Väyrystä yhdistää muun muassa hyväntekeminen, jota Primula teki paljon. Jos 10 000 runebergintorttua jäi myymättä, ne lähtivät Primulan varastolta hyväntekeväisyyteen. Leipomo Väyrysellä hyvää tehdään säännöllisesti joka viikko, kun Hurstin Apu hakee keskiviikkoisin ja perjantaisin tuotannosta yli jäävää leipää jaettavaksi vähävaraisille perheille.

– Se on molemmille voitto, koska saamme panna hyvän kiertämään, Nina kertoo.

Toinen asia, joka yhdistää leipomoa nyt ja sata vuotta sitten, on joulujuhlien viettäminen. Primulan aikaan henkilökunnalle järjestettiin suuret puurojuhlat, kun taas Leipomo Väyrysellä vietetään yleensä vähän pienemmän mittaluokan pikkujouluja. Tosin kun Leipomo Väyrynen aloitti toimintansa vuonna 2013, he järjestivät heti 200 hengen puurojuhlat.

– Aloitimme logolla, pikkumunkeilla ja pikkujouluilla, Mika kertoo ja naurahtaa.

Joulu alkaa joulupöydästä

Kulunut vuosi on ollut Väyrysille yrityskauppojen vuoksi vauhdikas, kun kaksi yritystä on yhdistynyt ja tuotantoa on laitettu järjestykseen. Nyt tulevaisuus näyttää kirkkaalta ja vähitellen on aikaa keskittyä miettimään, mitä yritys voisi tehdä tulevaisuudessa. 

Leipomon toimintaa ei haluta laajentaa, vaan tarkoitus on pysyä samoissa tiloissa ja jatkaa yhdessä vuorossa leipomista. Työntekijöiden ja asiakkaiden määrä saattaa kasvaa, mutta muuten toiminta halutaan pitää entisellään ja leipoa leipää käsin samalla tavalla kuin sata vuotta sitten isoisovaarin aikaan.

Teemme mieluummin vähemmän, mutta laadukasta leipää kuin siirrymme linjatuotantoon.

– Haluamme pitää kiinni omista jutuistamme. Teemme mieluummin vähemmän, mutta laadukasta leipää kuin siirrymme linjatuotantoon, Nina summaa.

Pariskunnan tulevaisuuden haaveena olisi perustaa Helsingin keskustaan oma leipämyymälä ja kahvila, mutta se on vasta unelman asteella.

Viikot ennen joulua vierähtävät vauhdilla joulu- ja mallaslimppua leipoen. Viimeiset leivät paistetaan, pakataan ja toimitetaan myyntiin aatonaattona. Rauhoittuminen jouluun on usein vaikeaa. Nina kertoo hankkivansa ja paketoivansa lahjat usein vasta jouluaattoaamuna, kun leipomo on kiinni.

Jouluaaton Väyryset viettävät Mikan äidin eli mummin luona. Väyrysten joulu alkaakin joulupöydästä, johon on katettu perinteisiä jouluherkkuja – ja tietysti Leipomo Väyrysen leipää.

– Kinkun paistamme itse, ettei mummi joudu hoitamaan kaikkea, Nina lisää.

Kenelle yrittäjyys sopii ja millainen vaihtoehto se on? Katso Omat rahat -ohjelman keskustelu aiheesta

Yritys perustettu, mutta pankkipalvelut hankkimatta? Lue lisää, kuinka yrityksesi pankki on vain puhelinsoiton päässä 

Muistilista yritysostoa suunnittelevalle

1. On hyvä miettiä, kannattaako yritys tai liiketoiminta ylipäätään ostaa. Jos yrityksen talous ei ole kunnossa, voi kaupalle olla vaikea saada rahoitusta. Kannattamattoman liiketoiminnan ostaminen ei onnistu ilman selkeää suunnitelmaa siitä, miten toimintaa aikoo muuttaa kannattavaksi.

2. Tarkastele ostettavan yrityksen taloudellisia edellytyksiä. Käy kirjanpitäjän kanssa läpi tarkkaan ostettavan yrityksen kirjanpito yllättävien asioiden varalta.

3. Määrittele etukäteen tarkasti kaupan ehdot. Rahoituksen kannalta on ratkaisevaa esimerkiksi se, maksetaanko yrityksen velkoja pois ennen kaupan toteutumista.

Katso muita asiantuntijaneuvoja yrityskauppaan 

Vinkit antoi asiakasvastuullinen Santtu Äyräväinen Nordeasta.

Teksti: Paula-Maija Wallin

Kuvat: Pinja Nikki

Kopioi sivun linkki: