Maria Drockilan Kynttiläpajalla on meneillään vuoden kiireisin aika. Intohimosta syntynyt yritys on kasvanut lämpöä hehkuvien kynttilöiden ympärille, jotka luovat valoa vuoden pimeimpään aikaan.

Kaivinkoneet mylläävät auki  Porvoon Rihkamatoria marraskuisessa tihkusateessa. Torin laidalle on rakentunut kuukautta aiemmin Maria Drockilan Kynttiläpajan sesonkiliike. Kynttilöiden kuorruttamaan liikkeeseen astuessa iho kohtaa lukuisten kynttilöiden liekkien lämmön, ja keuhkot täyttyvät steariinin tuoksun täyttämästä ilmasta. Drockila seisoo liikkeensä keskellä ja kiirehtii kättelemään.

– Olen  täällä ensimmäistä kertaa sitten liikkeen rakentamisen, hän sanoo.

Drockilalla on takanaan jo 24 sesonkimyymälän rakentaminen, eikä hän ole nukkunut kotonaan Porvoossa moneen viikkoon. Jouluun on 44 päivää, ja liikkeitä on avaamatta vielä kymmenen. Huomenna Drockila on taas auton ratissa, matkalla luomaan 25:ttä myymälää. Se nousee Hyvinkäälle kauppakeskus Willaan, ja seuraavan reilun 60 päivän ajan tyhjän liiketilan täyttää joulu. Se ei ole Maria Drockilalle mitenkään ihmeellistä; hänen elämänsä on aina kietoutunut joulun ympärille.

Joulun lapsi

Kun muut lapset jännittivät joulun saapumista, tarhaikäinen Maria tarpoi saappaissa pitkin metsiä ja keräsi talteen ämpäreittäin jäkälää.

– Ollessani pieni meillä oli lemmikkinä poro. Olimme varmasti ainoa eteläsuomalainen perhe, jolla oli poro lemmikkieläimenä. Kiersimme perheen kanssa kauppakeskuksia jakamassa sisareni kanssa karkkia tontuiksi pukeutuneina. Isäni oli joulupukki, äitini muori, Drockila kertoo.

Elämäni on aina pyörinyt joulun ympärillä.

Drockilan jouluihin liittyy paljon rakkaita muistoja.

– Elämäni on aina pyörinyt joulun ympärillä. Sekä minä että tyttäreni olemme molemmat myös syntyneet joulunaikaan, Drockila kertoo.

Kun elämä pyörii vuosi toisensa jälkeen joulun ympärillä, sen merkitys muuttuu melkein pakosta.

– Tällä hetkellä joulu merkitsee paljon työtä. Vaikka sitä joulun rauhaa ei ehkä ole niin paljon kuin joillakuilla muilla, niin arvostan rauhaa hyvin paljon.

Vuoden pimeimmän ajan kiire

Drockila oppi yrittäjän arjen jo varhain. Kun tonttuvuodet olivat jääneet taakse, perheen äiti perusti kukkakaupan, jonka takahuoneessa 10-vuotias Maria vietti arki-illat. 

Kun kello helähti äidin kukkakaupassa, pieni Maria kiisi tiskille myymään kukkia.

Kun on aina elänyt niin, ettei ole ovea, josta astutaan työaikaan, ei sellaista osaa edes ajatella.

– Minulla on identiteetti sekoittunut tähän. En edes tunnista työajan tai kotiajan käsitettä. Ei minun elämässäni ole koskaan ollut alkavaa tai päättyvää työaikaa. Kun on aina elänyt niin, ettei ole ovea, josta astutaan työaikaan, ei sellaista osaa edes ajatella. 

Drockilan oma yritysidea sai alkunsa, kun hän reissasi vuonna 1997 Keski-Euroopassa ja ihastui koristeellisiin kynttilöihin, joita hän halusi saada myös Suomeen.

– Tarkoitukseni oli alkaa maahantuoda kynttilöitä, mutta ne eivät palaneet kunnolla. Niinpä aloin tehdä niitä itse. Hiljalleen koti täyttyi kynttilöistä.

Kun Drockila sai sadan kynttilän tilauksen, syntyi yritys.

Intohimosta kasvoi  yritys

Vuonna 1998 Drockilalle ei ollut selvää, mikä hänen yrityksensä toimiala täsmälleen olisi tai miten liiketoimintasuunnitelma muodostuisi. Kynttilöiden taiteilu toimi Drockilalle terapiamuotona, kunnes siitä kasvoi yritys.

– Olin 19-vuotias, kun perustin kynttiläpajan. Ensimmäiset vuodet olivat hyvin haparoivia, ihan kynttilöiden valmistusprosessista alkaen. Ei ollut internetiä, eikä yksikään kirja opettanut, miten kynttilöitä valmistetaan. Eihän kynttilöiden tekeminen mitään rakettitiedettä ole, mutta hyvin haasteellista kylläkin. Kaikki menetelmät piti kehittää itse.

Rohkeus kokeilla ja kyky sopeutua ovat olleet vuosien varrella Maria Drockilan kynttiläpajan elämänlanka. Drockila kertoo, että aluksi ihmiset eivät tunnistaneet hänen tuotteittaan kynttilöiksi, vaan luulivat niitä koriste-esineiksi. Vuokranantajat taas ihmettelivät miksi hän vuokraisi tiloja vain kolmeksi kuukaudeksi ja vaativat vuokrat etukäteen.

– Ei siinä voinut kauhean montaa myymälää pistää pystyyn, kun syksyllä oli muutenkin rahat loppu. Ei vuokranantajilla ollut luottamusta meihin, eikä meillä pääomaa.

Kynttiläpaja sinnitteli aluksi muutaman sesonkimyymälän voimin, pitäen toiminnan pystyssä joulusesongin avulla.

– Itselleni tuli aluksi yllätyksenä se,  että kauppa kävi jouluna, ja tammi-helmikuussa asiakkaat katosivat.

Drockila piti Kynttiläpajan hengissä kokeilemalla erilaisia taloushallinnon muotoja ja pitämällä kulut mahdollisimman matalina. Se vaati yrittäjältä paljon omia työtunteja.

Säikähdyksen kautta eteenpäin

Vuonna 1999 Suomi oli täyttynyt kauppakeskuksista, joiden liiketiloista yksikään ei ollut vapaana. Kynttiläpaja sinnitteli siellä mistä tilaa irtosi, muun muassa kerhohuoneilla. Vuosituhat vaihtui, ja Suomeen saapui sisustusbuumi. EU:hun liittymisen myötä huokeaa sisustustavaraa oli alkanut valua Suomeen enemmän kuin koskaan aiemmin. 

– Aluksi tuli sellainen kauhistunut reaktio, että apua, nyt tulee halpaa kynttilää. Mutta me hyödyimme sisustusbuumista, sillä ihmiset alkoivat käyttää kynttilöitä ihan eri tavalla kuin aiemmin, osana sisustusta.

Kynttiläpajan markkinat alkoivat pikkuhiljaa syntyä.

Sisustusbuumi laantui parissa vuodessa ja tilalle saapui tuunausbuumi. Kauppakeskuksiin alkoi avautua vapaita tiloja kun sisustusputiikit laittoivat ovensa kiinni.

– Buumeilla on tietty elämänkaari, ja liikatarjonta tasaantuu lopulta pakosta, Drockila toteaa.

Kynttiläpajalla oli jälleenmyyjiä parhaimmillaan lähes 500, mutta numero tippui roimasti sisustusbuumin jälkeen. Nykyään pajalla on oma jakelukanava, ja jälleenmyyjiä on satakunta.

Vuonna 2000 Drockila teki jotain, mitä tuona aikana moni ei osannut edes kuvitella: hän avasi verkkokaupan. Harmiksi kukaan muu ei oikeastaan vielä ollut netissä, ainakaan Drockilan kohdeyleisö. Kaksitoista vuotta myöhemmin Drockila avasi verkkokaupan uudemman kerran. Kausiyrittämisen konkaria naurattaa taas.

– Verkkokaupan sivu latautui vuonna 2000 niin pitkään, ettei kukaan saanut sitä edes auki. Suljin kaupan kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 2014, kahdentoista vuoden tauon jälkeen, avasin verkkokaupan uudelleen. Onpahan tällainenkin kokemus taskussa. En näe sitä virheenä, vaan opetuksena.

Viimeisin Kynttiläpajan toimintaan vaikuttanut buumi oli pop up -villitys. Drockila muistaa kuulleensa pop upista MTV3:sen Kymmenen uutisista.

Katsoin uutisia ja mietin, että mikä ihmeen pop up. En ymmärtänyt sitä, sillä mehän olimme rakentaneet tilapäisiä myymälöitä kymmenen vuoden ajan.

– Pari vuotta sitten oli uutinen, että pop up on jalkautunut Suomeen. Katsoin uutisia ja mietin, että mikä ihmeen pop up. En ymmärtänyt sitä, sillä mehän olimme rakentaneet tilapäisiä myymälöitä kymmenen vuoden ajan. Mietin, mistä nuo puhuvat. Pelästyin, että nyt liiketilat loppuvat, mutta oikeasti se oli meidän etumme. Vuokranantajat eivät enää ihmetelleet lyhyitä vuokra-aikoja.

Drockila oli tietämättään ollut edelläkävijä.

 – Meillä on yli kymmenen vuoden kokemus sesonkimyymälöistä. Eihän kukaan muu tee 34 myymälää ihan noin vain, Drockila napsauttaa sormiaan ja nauraa.

Ja tottahan se on.

Kyky hyötyä jokaisesta markkinatalouden trendistä ei ole ollut Drockilalle itsestäänselvyys. Uusien virtausten edessä Drockilaa ahdistaa aina hetken aikaa, ennen kuin mahdollisuudet avautuvat edessä. Sitten voi taas hengittää vapaammin.

Vuoden tili tahkottava joulunaikaan

Kynttiläpajalla on nykyään noin 30 000 kanta-asiakasta, jotka ovat ihastuneet vuosien saatossa Keski-Euroopan luostariperinteitä mukailevaan kynttilänvalmistukseen. Kynttiläpaja työllistää sesongin aikana noin 130 henkilöä. Siitä Drockila on selvästi ylpeä. Sesonkiapulaisista hän rekrytoi itse noin sata. Drockila kiertää ympäri Suomea ja tapaa hakijoita Lappeenrannasta Tornioon. Sesonkiyrittäjä tekee myös myynnin koulutukset ja hän on hätätilassa valmis käärimään hihat kynttiläntuotannossa.

– Tuotanto pyörii Orimattilan pajalla tasaisesti ympäri vuoden. Meillä on tuotannossa viisi vakituista henkilöä. Heidän kanssa suunnittelen myös malliston, joka kattaa noin sata tuotetta. Kaikki tehdään käsin, pohjakynttilän kastamisesta lähtien.

Seuraavan vuoden malliston tulee olla suunniteltu maaliskuuhun mennessä, jotta keväälle riittää töitä. Heinäkuussa pidetään lomat, ja syksyllä mielessä siintää taas joulu. 

Ympärivuotinen tuotanto takaa varaston sesongin varalle, mutta se aiheuttaa myös jatkuvan kassavirtahaasteen. Vajaat kolme kuukautta kestävä sesonkiaika keskittyy joulun ympärille, jolloin tehdään noin 90 prosenttia koko vuoden myynnistä.

– Käytännössä meillä on aina jouluna syntynyt merkittävin osa liikevaihdosta. Keväällä ja kesällä syödään se jouluna tehty leipä ja syksyisin sinnitellään jouluun asti. Kulut kertyvät kumulatiivisesti pitkin vuotta.

Kynttiläpajalla on jo vuosia ollut rahoituspaketti, jonka avulla kassavirta pyörii vuoden ympäri. Lisäksi tarvitaan huolellinen suunnitelma talouden hoitamiseksi.

Hetkellinen rauha palkitsee ahkeran työn

Drockila ei ole koskaan ehtinyt laittaa yhtäkään jouluruokaa: laatikot ja rosolli ovat ilmestyneet joulupöytään läheisten ansiosta.

– Olen aina tehnyt kynttilöitä jouluksi. On sitten jäänyt jouluruoat tekemättä. Joulutortut Drockila on sentään ehtinyt täyttää luumuhillolla.

Kynttiläpajan väestä kukaan ei tee jouluna töitä, ja Drockilakin löytää perheineen aikaa kirkossa käymiselle ja hiljentymiselle. Myymälät suljetaan aattona klo 12. Silloin alkaa joulurauha, joka kestää 27:nteen päivään asti, minkä jälkeen myymälät taas aukeavat. Hengähdystauko ei ole pitkä.

Nautin jokaisesta pienestäkin rauhan hetkestä jouluna.

– Nautin jokaisesta pienestäkin rauhan hetkestä jouluna. Perheen kanssa käymme Porvoon Raatihuoneentorilla katsomassa Lucian kruunauksen huojuvine kynttilöineen, ja aattona joulupukki käy aina kylässä.

Kynttilän symboliikka yhdistää koko yritystä

Vaikka kynttilöiden terapeuttinen vaikutus katosi Drockilan elämästä jo 15 vuotta sitten, hänen huulilleen nousee yhä hymy kynttilöistä puhuttaessa.

– Muodolla ja värillä ei ole enää merkitystä, mutta se tunnelma – eihän sitä saa aikaan millään muulla kuin takkatulella tai nuotiolla. Kynttilän liekki vie lähemmäksi itseään ja mahdollisesti muita ihmisiä, jos kaikki niin haluavat.

Kynttilöiden symbolinen merkitys välittyy myös Kynttiläpajan arvoissa.

Drockila puhuu yrityksestään me-muodossa, eikä minä-pronomini juuri vilahtele lauseissa. Työntekijät muodostavat Drockilan ympärille yhteisön, jonka hyvinvointi on yrittäjälle kaikki kaikessa.

– Jos ihmiset viihtyvät ja jaksavat niin minunkin on hyvä olla. Onnellisuuteni on pitkälti kiinni siitä. Tarvitsen vapautta ja omavaraisuutta, mutta olen riippuvainen ihmisistä, joiden kanssa teen töitä. Heidän kokemuksellaan on paljon merkitystä. Enhän minä tee tätä yksin, Drockila kuvailee.

Hämärä on laskeutunut Rihkamatorin ylle. Kynttiläpajan ikkunalaudalla loistaa joukko valkoisia kynttilöitä, joiden liekit lepattavat ilmanvireessä. Vielä jokunen tunti ja jouluun on enää 43 päivää.

– Onneksi tällä yrityksellä on ollut kyky sopeutua ja muokkautua. Mutta eihän se valmis ole nytkään, eikä tulekaan valmiiksi. Sinä päivänä kun yritys  on valmis, voin sammuttaa sen kynttilän liekin.

Katso videolta, millaista apua voit saada Nordeasta yrityksesi kasvuun.

Haaveiletko yrittäjyydestä? Hyödynnä ilmaiset työkalut yritystoiminnan perustamiseen. 

Teksti: Eveliina Salomaa

Kuvat: Jirina Alanko

Kopioi sivun linkki: