Mikko Vihersalo irtisanoutui hyväpalkkaisesta ja arvostetusta Hornet-lentäjän työstään ilman minkäänlaista varmaa suunnitelmaa. Kymmenen vuoden excel-laskelmista ja kahdeksasta merikontillisesta metallia syntyi trampoliinipuisto.

Helsingin Pitäjämäestä, tiilibunkkerin uumenista paljastuu 2 800 neliötä värikästä trampoliinipintaa. Hallista löytyy esimerkiksi aerobictrampoliineja, hyppytorneja ja vaahtomuovimeriä sekä polttopallopelialue.

Rush-trampoliinipuisto on avattu edellisenä viikonloppuna. Puiston toinen perustaja ja yrittäjä Mikko Vihersalo laittaa neonoranssit jarrusukat jalkaansa ja hyppää trampoliinille. Pomppiminen on tuttua puuhaa, sillä trampoliineilla treenaaminen oli olennainen osa myös Vihersalon aiempaa uraa Hornet-lentäjänä.

– Trampoliinit vahvistavat niskan- ja selän lihaksistoa, johon hyppiessä kohdistuu samanlaisia g-voimia, kuin Hornetin ohjaamossa, Vihersalo kertoo.

Ja niille voimille Vihersalo oli päättänyt jo vuosia aiemmin omistaa elämänsä.

Hyppy tyhjän päälle

Vuonna 2013 Mikko Vihersalo istui vielä työpisteensä ääressä Lapin lennoston esikunnassa. Ilmavoimien 13-vuotinen sitoumus oli päättymässä ja Vihersalon oli tehtävä päätös: kirjoittaisiko hän jatkosopimuksen vai irtisanoutumislomakkeen.

Vihersalo oli aloittanut Ilmavoimissa vuonna 1999. Silloin, nuorena lentäjäopiskelijana, hän oli ollut ehkä koko luokan innokkain oppilas. Hän oli lenkkeillyt ympäri kiitotietä, seurannut lentonäytöksiä silmä tarkkana ja ollut mukana jokaiselle lennolla, jolle vain pääsi.

– Se oli kunnon Air Force -elämää, Vihersalo nauraa.

Reilun kymmenen lentovuoden jälkeen Vihersalon niskassa oli alkanut tuntua pientä vihlomista. Vaikka mitään vakavampaa ei todettu, tarkoitti niskan oireilu sitä, että aktiiviset lentovuodet olisivat hänen osaltaan ohi. Työt tulisivat yhä enenevissä määrin siirtymään toimiston puolelle.

Vaikka lentäjän työ oli ollut nuoruuden unelma ja Ilmavoimat olisivat taanneet aikaisen eläkkeen, alkoivat Vihersalon ajatukset olla jo muualla.

– Ei työtä voi tehdä vain rahan takia, eikä minulla olisi ollut enää samanlaista paloa siihen juttuun, jos olisin vielä 10 vuotta joutunut tekemään paperitöitä.

Oli aika lähteä kohti uusia haasteita. Vihersalo kiikutti allekirjoitetun irtisanoutumisilmoituksen lennoston johtajalle, siivosi työpisteensä ja tyhjensi pukukaapin. Henkisesti hän oli tehnyt tätä siirtoa jo vuosia. Olo oli luottavainen ja helpottunut.

Laskelmista tositoimiin 

Kun Vihersalo oli jäänyt pois Ilmavoimista, hän keskitti aluksi energiansa tennishalli ja -seuratoimintaan, jota hän oli tehnyt sivutoimisesti jo vuosia. Hän valmensi, pyöritti seuraa ja toimi halliyhtiön hallituksen puheenjohtajana kotipaikkakunnallaan Rovaniemellä. Hän oli hetken myös ansiosidonnaisella ja edellisen uran aikana säästöjä oli kertynyt sen verran, että niillä pystyi tulemaan toimeen vuoden tai pari – mutta ei enempää.

Olin tehnyt erilaisia excel-laskelmia varmaan kymmenen vuotta.

Jo lentouransa aikana Vihersalo oli pohtinut paljon sitä, miten urheiluhallitoimintaa voisi laajentaa ja saada tennishallille lisää käyttäjiä.

– Olin tehnyt erilaisia excel-laskelmia varmaan kymmenen vuotta. Tietokoneen kansio on vieläkin täynnä kävijäarvioita ja neliömetri- ja euromäärälaskelmia, Vihersalo kertoo.  

Hän oli pohtinut esimerkiksi sitä, kuinka hallin kannattavuus paranisi, jos sen yhteyteen tekisi sulkapallo- tai salibandykenttiä tai jos koko paikan muuttaisi Hoplopiksi.

Myös tenniskuvioista tutulla insinöörillä, Harri Puhakalla, oli ollut samanlaisia suunnitelmia. Vihersalon tapaan Puhakka oli pyöritellyt laskelmia omalla pöydällään ja pohtinut liikuntahallitoiminnan laajentamista. Kun Vihersalo ja Puhakka kuulivat trampoliinipuistosta ja tutustuivat konseptiin, he innostuivat välittömästi ja päättivät, että idea on tässä.

Oli aika alkaa realisoida excelin lukuja hallikuutioiksi.

”Haasteet ovat hidasteita, eivät esteitä”

Suunnitelmaa alettiin viedä täysillä eteenpäin. Vihersalo ja Puhakka lensivät Rovaniemeltä Helsinkiin, tapasivat bisnesenkeleitä ja kävivät rahoitusneuvotteluja pankkien kanssa. Miehet luottivat itse omaan suunnitelmaansa, mutta rahoituksen saaminen vaati kärsivällisyyttä. Muutamissa pankeissa tuli takapakkia.

– Heillä oli ehkä uskoa bisnekseen, mutta ei henkilöihin sen takana. Meille sanottiin, että olette liian kokemattomia yrittäjinä, Vihersalo kertoo.

Lopulta Nordean kanssa löytyi yhteinen sävel. Kun kolmanneksi rahoittajaksi kuvioon tuli vielä yhdysvaltalainen trampoliininvalmistaja, alkoivat palaset loksahdella kohdilleen.

Nordean asiakasvastuullinen Pertti Kohonen kertoo, että Nordea lähti mukaan Rushiin, sillä rahoituspaketti Finnveran kanssa saatiin hyvin järjestettyä ja omistajilta tuli rahaa. Nordealla oli myös uskoa yrittäjiin.

Näimme, että asiaan oltiin paneuduttu ja varmasti istuttu alas muutama kerta, mietitty ja laskeskeltu.

– He olivat pyöritelleet talouspuolta hyvin ja valmistautuneet tapaamisiin. Saimme heiltä hyvät selvitykset ja vastaukset kysymyksiimme. Näimme, että asiaan oltiin paneuduttu ja varmasti istuttu alas muutama kerta, mietitty ja laskeskeltu, Kohonen kertoo.

Hänen mukaansa myös yrittäjien usko omaan ideaansa oli tärkeä.

Vihersalon mukaan haastavinta yrittäjäksi hyppäämisessä on ollut kokonaisuuden hallinta.

– Niin monta liikkuvaa osaa, liittyivät ne sitten tietotekniikkaan, työntekijöiden palkkaamiseen tai vuokrakiinteistön ylläpidollisiin asioihin, on pitänyt selvittää perusteellisesti alusta asti.

Haasteita on aiheuttanut myös aikataulu. Joidenkin trampoliinin osien toimituksessa esimerkiksi kesti odotettua kauemmin ja puiston avajaisia jouduttiin lykkäämään.

Asenteeni on kuitenkin aina ollut se, että haasteet ja vastoinkäymiset ovat hidasteita, eivät esteitä.

Kaiken keskellä Vihersalo muutti perheensä – vaimonsa ja kahden alle kouluikäisen lapsensa – kanssa Rovaniemeltä Helsinkiin lähemmäs yritystä. Vihersalon tienestit myös tippuivat neljännekseen, kun hän jäi pois Ilmavoimien leivistä.

 – Asenteeni on kuitenkin aina ollut se, että haasteet ja vastoinkäymiset ovat hidasteita, eivät esteitä.

Haasteista huolimatta Vihersalon mukaan kaikki, mitä on tavoiteltu, on lopulta saatu kasaan. Vihersalo on saanut toivomansa trampoliinielementit ja onnistuneita rekrytointeja. Töihin on palkattu esimerkiksi lumilautailijoita ja skeittareita, jotka osaavat innostaa asiakkaita ja näyttää temppuja.

Vihersalo ja Puhakka ovat tehneet investointeja lähes puolentoista miljoonan edestä. Työntekijöitä on nyt 30. Puisto rakennettiin lopulta kahdeksasta merikontillisesta metallia ja jousia.

Nordealta Rush sai rahoituksen lisäksi kullanarvoista sparrausapua. Pertti Kohosen mukaan tämä tarkoittaa etenkin liutaa kysymyksiä.

– Kysymme, että jos suunnitelmat eivät menekään noin, niin missä kulkee kannattavuuden raja, minkälainen liikkumavara yrityksellä on? Tällaisessa hankkeessa on huomioitava laitteet ja puitteet ja tietysti turvallisuusnäkymät, jotka tässä tapauksessa oli otettu hyvin huomioon, Kohonen kertoo.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että se kaikkein tärkein eli käytännön bisnes, asiakasmäärät ja palaute, jota asiakkailta saadaan, näyttävät tulevaisuuden suunnan.

Tavoitteet korkealla 

Rushin ovet avataan arkisin kello 12. Ensimmäisenä trampoliineille hyppää tuttuja naamoja.

– Monet, jotka ovat käyneet täällä kerran, ovat ostaneet kausikortin. Se kertoo, että porukka tykkää, Vihersalo toteaa.

Hän aikoo laittaa yrityksen lentoon. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on jo uusien puistojen avaaminen, ensin muualle pääkaupunkiseudulle, sitten ympäri Suomea.

– Tiloista on jo neuvotteluja käynnissä, Vihersalo kertoo.

Vihersalon mukaan Jenkeissä jo jokaisessa kaupungissa on trampoliinipuisto, New Yorkissa ja Los Angelesissa useampia. Myös Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan ollaan rakentamassa puistoja.

Vielä toistaiseksi Vihersalo hyppii trampoliinilla Pitäjänmäessä, mutta kun toiminta saadaan rullaamaan omatoimisesti ja ilman häntä, aikoo hän kohdistaa katseensa uusiin puistoihin. Sillä kuten Hornet-lentämisessä, myös yrittämisessä pitää tarttua rohkeasti hetkeen.

Matkallaan Hornet-lentäjästä yrittäjäksi ovat yllättäen tulleet tarpeellisiksi muutkin lentouralla opitut taidot.

– Tilannetaju, kommunikaatiotaidot ja paineensietokyky, niitä tarvittiin edellisessä ammatissa ja nyt ne ovat kultaakin kalliimpia.

Teksti: Veera Argillander

Kopioi sivun linkki: