Päivitetty 11/2017

Kun yhden aikuisen tuloilla elätetään koko perhe ja maksetaan kaikki laskut, voi olla tiukkaa rahasta ja ajasta. Olipa rahaa paljon tai vähän, yksinhuoltajaäiti Julia Bagrova ei halua tinkiä arkipäivän onnellisista hetkistä yhdessä perheen kanssa.

Linnanmäen laitteet pyörivät huimaa vauhtia ja pitkät jonot kiemurtelevat pimenevässä illassa. Kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Julia Bagrova on tullut tytärtensä kanssa huvipuistoon vain katselemaan upeita valaistuksia ja käymään ilmaisissa laitteissa. Tänä vuonna perheen ei ollut mahdollista ostaa laiterannekkeita. Ehkä sitten ensi vuonna.

– Jos lähdemme sellaiselle retkelle, pelkkä rannekkeen hinta ei riitä, vaan mukaan tulevat myös yhden aikuisen ja kahden lapsen ruoat. Siihen menee helposti jopa 100–200 euroa, Julia laskee.

Kun raha on tiukassa, Julia valjastaa luovuuden käyttöönsä. Kalliin huvipuistopäivän sijaan hän saattaa järjestää lapsille pieniä yllätyksiä, kuten metsäseikkailuja. Ne ovat lapsille huippukokemuksia, vaikka eivät nielekään rahaa. Kerran Julia kirjoitti joulupukin puolesta kirjeen, joka oli täynnä vihjeitä, ja pyysi jouluaattona naapuria tuomaan sen lapsille. Vihjeiden avulla lapset sitten etsivät lahjoja lumiselta pihalta taskulamppujen valossa aattoillan jo hämärtyessä.

Omasta lapsuudestaan Julia muistaa erityisesti juuri erilaiset kokemukset, tuoksut ja tunnelmat. Hän haluaa, että myös hänen omille lapsilleen jää loppuelämäksi mieleen samankaltaisia pieniä asioita.

Yksinhuoltajuus tekee Bagrovan perheen arjesta yksinkertaisempaa

Väestöntutkimuslaitoksen mukaan yksinhuoltajaperheiden osuus kaikista lapsiperheistä on kaksinkertaistunut 1970-luvun jälkeen. Tilastokeskuksen tutkimus näyttää, että pelkän äidin tai isän kanssa asuvien lasten osuus kasvaa lapsen iän myötä – samaa tahtia, kun avio- ja avoerojen määrä kasvaa.

Lasten etu on kaikista tärkein, joten pitää jatkaa sitä yhteistä projektia, joka on joskus aloitettu.

Näin kävi myös Julian perheessä kolme vuotta sitten, kun avoliitto päättyi eroon. Nyt 11- ja 6-vuotiaat tyttäret asuvat äidin kanssa. Äiti pyörittää perheen arkea ja tytöt viettävät isänsä luona yleensä joka toisen viikonlopun.

Julia ja hänen entinen miehensä päätyivät yksinhuoltajuuteen, koska se sopi parhaiten perheen tilanteeseen. Vanhemmilla on samat mielipiteet lasten kasvatuksesta ja luottamus toisiinsa, joten yhteiset pelisäännöt on ollut helppo sopia. Julian mukaan lasten huoltajuuteen liittyvä virallinen puoli on helpompaa hoitaa yksin, kun jokaista asiaa, kuten vaikkapa matkalle lähtemistä varten ei tarvita molempien huoltajien kirjallista suostumusta.

– Näin vähennetään paperishowta, Julia summaa.

Vanhempien hyvät välit ja luottamus ovat Julian mielestä ensisijaisen tärkeitä lasten hyvinvoinnin kannalta. Arki sujuu, kun vanhemmat voivat edelleen keskustella avoimesti sekä lapsia koskevista, isommista päätöksistä että arjen raha-asioista. Julian mielestä eroon johtaneet syyt tai riidat on syytä painaa taka-alalle. Äiti ja isä ovat kuitenkin edelleen kaksi lasten elämän tärkeintä aikuista. On tärkeää, että he pystyvät toimimaan yhdessä.

– Lasten etu on kaikista tärkein, joten pitää jatkaa sitä yhteistä projektia, joka on joskus aloitettu.

Suunnittelu ja ennakointi vähentävät stressiä

Bagrovan perheen tulot koostuvat rahoitusalan asiakaspalvelutehtävissä työskentelevän Julian palkan lisäksi lapsilisistä ja elatusmaksuista. Julian mukaan yksinhuoltajan tulot riittävät perheen elättämiseen – kunhan vaan on tarkka rahankäytön suhteen. Onneksi lasten isä auttaa elatusmaksujen lisäksi osallistumalla muihin kustannuksiin tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Mietimme, olisiko mahdollista käydä vaikkapa leffassa tai HopLopissa vai pidetäänkö kotona leffailta.

Suurin vaikutus erolla on Julian mukaan ollut asumiseen. Tilantarve ja asumiskulut pysyvät samana huolimatta siitä, asuuko saman katon alla yksi vai kaksi aikuista. Ennen eroa Julia ei ollut rahankäytössä yhtä tarkka kuin nyt. Hän saattoi nähdä mainoslehdessä hienon takin ja ostaa sen enempiä miettimättä. Nyt postiluukusta putoilevat mainokset päätyvät avaamatta suoraan paperinkeräykseen, jolloin houkutusta shoppailuun ei edes tule.

Julia suunnittelee perheen menot etukäteen ja miettii, miten paljon rahaa eri asioihin voi käyttää. Jo pienet asiat, kuten kauppalistan tekeminen vaikuttavat menoihin. Kun Julia menee lasten kanssa kauppaan, he sopivat, että ostavat vain listalla olevat asiat, eivätkä tee heräteostoksia.

– Ylimääräinen kahden euron karkkipussi joka kauppareissulla voi kerryttää isoja summia.

Julia suunnittelee perheen taloutta yleensä vuodeksi, kuukaudeksi ja viikoksi eteenpäin. Hän yrittää miettiä, mitä isompia menoja, kuten matkoja tai isompia hankintoja on tulossa seuraavan vuoden aikana ja miten niitä varten saisi säästettyä rahaa. Lisäksi hän laskee kuukaudeksi eteenpäin budjetin siitä, kuinka paljon tilille tulee palkkapäivänä palkkaa, mitä laskuja siitä pitää maksaa ja kuinka paljon ruokarahaa tarvitaan. Sunnuntaisin Julia ja lapset kokoontuvat kotipalaveriin suunnittelemaan seuraavaa viikkoa. Näin Julia opettaa myös lapsille suunnittelun tärkeyttä.

– Mietimme, olisiko mahdollista käydä vaikkapa leffassa tai HopLopissa vai pidetäänkö kotona leffailta, Julia kertoo.

Julian mukaan myös riskien kartoittaminen ja niiden ennaltaehkäisy muun muassa koti-, sairaus- ja tapaturmavakuutuksilla on tärkeää. Erityisesti lasten vakuutuksilla voi varautua isompien tapaturmien ja sairauksien varalta.

– On vähemmän stressiä, kun tietää, että voi vain netin kautta varata lääkäriajan ja mennä suoraan lääkärille.

Julia varautuu yllätystilanteisiin ja ylimääräisiin menoihin säästämällä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Hän siirtää rahaa varakassatilille sekä toistuvina maksuina rahastoihin itseä ja lapsia varten. Vaikka talous olisi kuinka tiukalla, Julia pyrkii säästämään aina edes vähän.

– Se tuo mielenrauhaa, kun tietää, että toisella tilillä on rahaa, jos tuleekin jokin isompi meno, Julia kertoo.

Hän kannustaa myös pyytämään apua toiselta vanhemmalta, jos siihen on tarvetta ja mahdollisuus. Edes yksinhuoltajan ei tarvitse aina pärjätä yksin.

– Minulle avunpyytäminen on ollut aiemmin vähän kynnyskysymys, mutta olen yksinhuoltajuuden myötä vähitellen tajunnut, ettei sitä tarvitse hävetä.  

Avointa keskustelua ja säästämisen alkeita

Kun tyttäret olivat nuorempia, oli Julian hankalampaa perustella heille, miksei kaupasta voida ostaa kaikkea tai miksi kaverilla on jotain, mitä heillä ei ole.

– Ei pienelle lapselle voi selittää, että olen yksin teitä tässä elättämässä. Eiväthän he sitä ymmärrä, Julia lisää.

Nyt kun lapset ovat jo isompia ja ymmärtävät paremmin raha-asioita, on myös niistä puhuminen pikkuhiljaa helpompaa. Kouluikäiseksi asti kahden aikuisen taloudessa eläneelle esikoiselle uusi perhetilanne on ollut vaikeampi omaksua. Kuopus on puolestaan oppinut elämään yksinhuoltajaperheessä jo pienestä pitäen. Julian mielestä on tärkeää, että raha-asioista keskustellaan avoimesti ja rehellisesti lasten kanssa ja kuunnellaan myös heidän mielipidettään.

Julia opettaa myös tyttöjä säästämään. Esimerkiksi esikoisen kanssa Julia sopi, että aina, kun tytär saa kokeesta kympin, hänen säästötililleen laitetaan rahaa. Näin tytär säästi itse pienen osan isän avustuksella käytettynä ostettuun tietokoneeseen.

– Vaikka kone on käytännössä ostettu vanhempien rahoilla, niin tytölle tuli sellainen olo, että hän on myös osallistunut siihen omilla säästöillään, Julia kertoo.

Tähän asti rahankäyttöön liittyvät asiat ja pulmat on saatu puhuttua, mutta tilanne voi olla toinen, kun tyttäret kasvavat. 11-vuotiaan esikoisen kanssa on jo ollut keskustelua muun muassa älypuhelimen hankkimisesta. Julian mielestä vaihtokauppa-ajattelu on hyvä keino selittää lapselle, miksei kaikkea voi ostaa ja miksi on tehtävä valintoja.

– Yritämme yhdessä miettiä, mikä olisi tytölle tärkeämpää – esimerkiksi käydäänkö vaikkapa etelänmatkalla vai käytetäänkö raha puhelimeen, Julia kertoo.

Kun tyttö miettii, joutuuko hän luopumaan jostain muusta, on asia helpompi ymmärtää. Sama pätee pienemmissäkin ostoksissa. Esimerkiksi 20 euron pipo ja 10 euron hanskat voivat olla yhteensä yhtä paljon kuin koko perheen pääsyliput sisähuvipuistoon.

Kahden asunnon loukku laittoi talouden ahtaalle

Vaikka Julia suunnittelee taloutta tarkasti, ei hänkään ole aina välttynyt yllätyksiltä. Eron jälkeen Julia asui tytärtensä kanssa Itä-Helsingissä omassa kerrostalokolmiossa. Koska vanhemman tyttären pitkä koulumatka aiheutti huolta ja päänvaivaa, perhe päätti muuttaa asumisoikeusrivitaloon lähemmäs koulua. Uusi asunto järjestyi nopeasti, joten perheen jo asuessa uudessa kodissa, Julia yritti myydä vielä omistusasuntoa. Kuukausia kului, mutta ostajaa ei löytynyt. Aluksi Julia ei osannut huolestua ja ajatella, että pitkästä myyntiajasta voisi koitua ongelmia asuntolainan takaisinmaksun suhteen, koska Julia maksoi siitä lyhennysvapaalla vain pelkkiä korkoja.

– Kun myyminen venyi pidemmälle, piti alkaa miettiä, miten hoitaa lainalyhennykset ja vastikkeet.

Asuntolainan lyhennysvapaan loputtua Julia joutui maksamaan kahden asunnon kuluja. Se pisti perheen talouden tiukalle.

– Jouduin käyttämään melkein kaikki säästöt. Myös luottokortit olivat todella kovassa käytössä, hän muistelee.

Perhe luopui kaikista ylimääräisistä menoista. Yhdestä asiasta Julia ei kuitenkaan tinkinyt: kotona oli aina hedelmiä ja muuta terveellistä ruokaa lapsille.

Kun omistusasunnolle ei löytynyt ostajaa, Julian oli laitettava se vuokralle. Vuokralaisen myötä perheen taloustilanne helpottui. Vaikka vaikeasta tilanteesta on nyt lähes vuosi, perheen talous toipuu siitä edelleen. Vuokratulot menevät suoraan asuntolainanlyhennyksiin ja vuokratulojen ennakkoveroihin, joten ne eivät tuo lisätuloja perheen käyttöön. Asuntolainan lyhentäminen on kuitenkin Julian mielestä hyvä tapa säästää.

Julian mukaan alhaiset korot olivat onni onnettomuudessa. Jos korko olisi ollut vuoden 2008 tasolla esimerkiksi 5 prosenttia, olisi tilanne ollut toinen. Mahdolliseen korkojen nousuun Julia varautuu korkosuojauksella, jolloin hän voi suunnitella lainanlyhennykset 3–5 vuodeksi eteenpäin.

Kun äiti voi hyvin, myös lapset voivat hyvin

Kun Julia miettii, käyttäisikö ylimääräistä rahaa vaikkapa puseroon tai yhteiseen leffailtaan, vastaus on helppo.

Lasten lapsuus ja yhteinen tie on kuitenkin niin lyhyt, että panostan mieluummin yhteiseen aikaan sekä perheen ja lasten hyvinvointiin.

– Lasten lapsuus ja yhteinen tie on kuitenkin niin lyhyt, että panostan mieluummin yhteiseen aikaan sekä perheen ja lasten hyvinvointiin, Julia kertoo.

Esimerkiksi uuden kodin sisustusta on tehty pikkuhiljaa – olohuoneen karvalankamattokin ostettiin vasta pari kuukautta sitten. Julian mukaan asioita kyllä tapahtuu, mutta vain hitaammin. Sama pätee unelmien toteuttamiseen.

Perhe kävi vuosi sitten lomamatkalla Turkissa. Julian tyttäret muistelevat matkaa edelleenkin ja haaveilevat uudesta aurinkolomasta. Julian omat unelmat taas ovat lähempänä: hän unelmoi omakotitalosta, minkä pihalla voisi kahvikuppi kädessä seurata koiran ja lasten leikkejä. Yksinhuoltajana tällaisen unelman toteutuminen tuntuu kuitenkin kaukaiselta.

Onneksi kaikkien unelmien toteuttamiseen ei tarvita paljon rahaa. Esimerkiksi yhteistä aikaa ja luovuutta voi järjestää aina ja jopa ilmaiseksi. Julia tekeekin kaikkensa, että lapset ovat onnellisia ja iloisia.

Arjen pyörittäminen yksin käy kuitenkin välillä henkisesti voimille.

– On vaikeaa rentoutua koskaan täysin, kun ei ole toista aikuista vieressä jakamassa vastuuta, Julia kertoo.

Talouden suunnittelu on Julialle hyvä keino vähentää epävarmuutta ja stressiä. Julia ei halua, että lapset kokevat painetta talousasioista. Hän haluaa olla läsnä lasten elämässä.

Äidin jaksaminen onkin koko perheen kannalta tärkeää. Omaa hyvinvointiaan Julia hoitaa muun muassa lenkkeilemällä perheen koiran kanssa.

– Kun äiti voi hyvin, lapsetkin voivat hyvin, Julia summaa.

Julia kertoo, että lasten eteen tehty työ palkitaan viimeistään, kun 6-vuotias tytär kapsahtaa hellyydenpuuskassa äitinsä kaulaan ja sanoo ”olet maailman paras äiti”.

Vinkit arkeen: Luottokortti antaa joustoa talouteen tarvittaessa.

P.S. Lue myös Johannan tarina yksinhuoltajuudesta ja unelmien toteuttamisesta.

Julian kolme vinkkiä muille yksinhuoltajille

1. Uskalla pyytää apua. ”Avun pyytäminen ei ole merkki epäonnistumisesta.”

2. Keskustele avoimesti lasten kanssa. ”Lapset ymmärtävät vaikeampiakin asioita. Ilmaise myös, että ymmärrät lasta.”

3. Tee budjetti ja ole suunnitelmallinen niin säästyt yllätyksiltä. ”Jos 40 euroa kuussa säästöön tuntuu isolta summalta, ajattele, että se on pakollinen meno. Säännölliseen säästämiseen tottuu samalla tavalla kuin siihen, että tulee sähkölasku.”

Kotitalouden budjetti

Teksti: Paula-Maija Wallin

Kuvat: Pinja Nikki

Kopioi sivun linkki: