Yt-neuvottelut saivat Tanja Niskalan astumaan pois mukavuusalueeltaan. Nyt vakuutusalalla uraa tehnyt 36-vuotias Niskala lähtee opiskelemaan opettajaksi. 

Ilmoitus saapuneesta sähköpostista ponnahti näytön yläkulmaan. Se tavoitti rovaniemeläisen Tanja Niskalan välittömästi, sillä hän oli tietokoneen ääressä viimeistelemässä lopputyötään. Oli vuoden 2015 lokakuu ja 36-vuotias Niskala oli opintovapaalla vakuutusyhtiön myyntipäällikön työstä. Tradenomiopinnot olivat jääneet viimeistelemättä, kun lapset Anni ja Onni olivat syntyneet.  

Sähköposti tuli töistä. Siinä ilmoitettiin yt-neuvotteluista ja kerrottiin, että Niskalan toimenkuva lakkautettaisiin koko Suomesta. Niskala ymmärsi, ettei hänellä olisi enää mitään mahdollisuutta jatkaa omassa työssään. 

– Itkuhan siinä tuli, Niskala kertoo.  

Yt-ilmoituksesta tuli kuitenkin alku uudelle suunnalle, jota Niskala oli tiedostamattaan etsinyt jo pidempään. 

Sattumankauppaa 

Niskala syntyi 1980-luvun taitteessa rovaniemeläiseen yrittäjäperheeseen. Hänen vanhemmillaan oli Rovaniemen keskustassa huoltoasema, jossa hän vanhimpana lapsena oli tottunut työskentelemään lomat, illat ja viikonloput. 

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut unelma-ammattia. Kaupallista alaakin lähdin opiskelemaan kai lähinnä siksi, että se oli tuttua. 

Ylä-asteen jälkeen Niskala opiskeli ensin merkonomiksi ja jatkoi siitä ammattikorkeakoulun tradenomilinjalle. Työharjoittelu- tai kesätyöpaikkoja ei tarvinnut hakea kaukaa, sillä vanhempien huoltoasemalla riitti aina töitä ja sinne oli helppo mennä. 

Niskala ei muista, että hänellä olisi koskaan ollut suuria haaveita uran tai ammatin suhteen. 

– Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut unelma-ammattia. Kaupallista alaakin lähdin opiskelemaan kai lähinnä siksi, että se oli tuttua.  

Ammattikorkeakouluopintojen loppuvaiheessa syventävän työharjoittelun ohjaaja kuitenkin totesi, että nyt Niskalan pitäisi etsiä vanhempien huoltoaseman sijaan jotakin muuta paikkaa.  

– Mietin sitten pääni puhki, että minne minä voisin mennä ja mikä minua vähänkin kiinnostaisi. Jostain kumman syystä, en enää edes muista miksi tartuin vakuutusyhtiön ovenkahvaan. 

Niskala suoritti työharjoittelunsa yrityksessä ja oli siellä vielä pari kesääkin töissä, kunnes palasi takaisin huoltoasemalle.  

Kun Niskala tuli raskaaksi ja sai kahden vuoden sisällä kaksi lasta, alkoi huoltoaseman vuorotyö tuntua raskaalta. Myös mies teki reissutyötä, ja lopulta Niskala totesi, että epäsäännöllisten työaikojen ja lapsiperheen arjen yhteensovittaminen oli mahdotonta. 

Hän tarttui taas vakuutusyhtiön ovenkahvaan ja ilmoitti olevansa hyvin kiinnostunut, mikäli Rovaniemen konttorissa aukeaisi vapaita paikkoja.

Ei mennyt kauaa, kun puhelin soi ja Niskalalle tarjottiin vuorotteluvapaan sijaisuutta. 

Siinä työssä vierähtikin seuraavat seitsemän vuotta. 

Vaikeita päätöksiä 

Niskala oli lueskellut ilmoituksia avoimista työpaikoista silloin tällöin ja toisinaan leikitellyt ajatuksella ammatinvaihdoksesta. Todellista aikomusta jättää tuttua ja turvallista työtä ja kivoja työkavereita hänellä ei kuitenkaan ollut. 

Viestissä Niskalalle tarjottiin mahdollisuutta hakea firman sisältä toista työtä, jonka hän pitkän kokemuksensa ansiosta olisi varmasti myös saanut. Tarjottu työ olisi kuitenkin tiputtanut hänet urakaaressa monta pykälää alaspäin. 

Ajatukset olivat ristiriitaisia– jäädäkö tuttuun työympäristöön, mutta epämotivoivaan tehtävään vai irtisanoutua ilman minkäänlaista muuta suunnitelmaa. Ratkaisua Niskala lähti pohtimaan Atlantin toiselle puolen, sillä matka Floridaan oli varattuna ja kone nousi ilmaan vain muutama päivä yt-ilmoituksesta. 

Ystävien tuki ratkaisi 

Floridan matkaseurueeseen kuului Niskalan, hänen miehensä ja heidän lastensa lisäksi kaksi ystäväperhettä. Matkan ensimmäinen etappi oli Orlandon Disney World. Aurinko porotti pilvettömällä taivaalla ja huvipuiston äänet ja tuoksut, nauru ja hattaran tuoksu leijailivat ilmassa. Kun lapset olivat juosseet matkoihinsa huolettomina, oli aikuisilla aikaa keskustella vakavasti. Niskala haki ystäviltään tukea päätökseen siitä, mitä tekisi uransa suhteen. 

Hän punnitsi vaihtoehtoja. Paluu urakaaren alkuun ei motivoinut, mutta vaakakupissa painoi myös huoli siitä, ettei Rovaniemeltä löytyisi muita töitä. 

Ystävät olivat sitä mieltä, ettei Niskalan kannattaisi hakea hänelle tarjottua työtä. He olivat vakuuttuneita, että tälle varmasti löytyisi jotakin muuta. Myös mies kannusti katselemaan uusia juttuja. Hän totesi, ettei perheen talous tulisi kaatumaan, vaikka toisen tulot hetkellisesti tipahtaisivat. Miehen tulot yhdessä säästöjen kanssa riittäisivät turvaamaan perheen taloutta. 

Läheisten tuki oli lopulta ratkaiseva. 

– Yksin en sitä päätöstä olisi osannut tehdä. Kyseessä oli kuitenkin vakituinen työ, josta on aina iso riski jäädä pois, Niskala toteaa.   

”Ajattelin katsoa uusia mahdollisuuksia”, Niskala kirjoitti tekstiviestiin, jonka hän lähetti esimiehelleen Disney Worldista. Hän oli tehnyt päätöksen ja halusi ilmoittaa siitä esimiehelleen välittömästi, jottei koko loma menisi asiaa vatvoessa. 

Olo oli helpottunut, mutta samalla jännitti. Palmut huojuivat korkealla lämpimässä tuulessa ja ilmassa oli uuden alkua. Opintovapaata oli jäljellä vielä pari viikkoa, mutta sen jälkeen hän ei palaisikaan tuttujen työkavereiden luokse. 

Kuten useimmat elämää muuttavat asiat, uusi suunta löytyi hieman yllättäen.

Uutta kohti  

Oli viikonloppuaamu ja Niskala selasi Lapin Kansaa. Eräs ilmoitus kiinnitti hänen huomionsa niin, että kahvikin jäi juomatta. Se oli Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun mainos, jossa kerrottiin opintolinjasta, joka valmistaisi liiketalouden opettajaksi ammatti- ja ammattikorkeakouluihin. 

Kaikilla muilla on ollut joku haave- tai unelma-ammatti. Tämä tuli kuin tarjottimella minulle oikeaan aikaan, oikeaan saumaan.

Niskala ajatteli, että ehkä tämä on se juttu, jota hän on odottanut. Mies nyökytteli vieressä ja kehotti hakemaan.  

– Kaikilla muilla on ollut joku haave- tai unelma-ammatti. Tämä tuli kuin tarjottimella minulle oikeaan aikaan, oikeaan saumaan. 

Oikeastaan Niskala ei ollut ajatellut lähteä enää opiskelemaan. Hän oli saanut lopputyönsä valmiiksi vasta muutamaa kuukautta aiemmin. Niskala oli ajatellut, että opettajaksi pääseminen on hirveän hankalaa. Että se vaatii yliopisto-opintoja, kovaa pääsykoeurakkaa ja pitkää hakuprosessia. 

– Tämä koulu on sellainen, että ei tarvinnut edes pääsykokeisiin lukea, lähetettiin ainoastaan omat työtodistukset ja opintotodistukset. Opettajan pätevyyden voi saada jo vuodessa, jos opiskelee täyspäiväisesti.

Läheisten tuella oli taas kerran ratkaiseva merkitys. 

– Erityisesti anoppi kannusti minua. Hän on ammattikorkeakoulun opettaja ja oli onnellinen siitä, että lähtisin seuraamaan hänen jalanjälkiänsä. 

Nyt tai ei koskaan

Aika ja raha. Nämä kaksi asiaa tulevat Niskalan mieleen, kun hän pohtii suurimpia haasteita, joita uudelleenkouluttautumaan lähteminen tuo perheelle. 

– Kun on opittu tiettyyn elämäntyyliin, voi taloudellinen muutos olla suuri. 

Niskalan perhe esimerkiksi harrastaa monenlaista, eikä se ole ilmaista. Tytär pelaa jalkapalloa ja soittaa pianoa, poika pelaa jääkiekkoa, jalkapalloa ja sählyä. Lisäksi koko perhe laskettelee ja moottorikelkkailee talvisin, veneilee kesäisin ja matkustaa pari kertaa vuodessa. 

– Lasten harrastuksista en halua tinkiä, mutta matkustamisesta täytyy varmasti hetkeksi luopua. Ajattelen kuitenkin niin, että kyllä sitä myöhemmin sitten pääsee taas reissaamaan, Niskala sanoo.  

Välttääkseen taloudellisen kuopan hän aikoo myös jatkaa vakuutusmyyjän työtä omalla toiminimellään opintojen ohessa. 

Niskala on myös onnekkaassa asemassa. Osa-aikaisen työn mahdollisuuden lisäksi myös rakennusalan aluepäällikkönä hyväpalkkaisessa työssä olevan puolison tuki tuo perheelle taloudellista turvaa. 

Niskala on myös pohtinut paljon töiden, opintojen ja lapsiperheen arjen yhteensovittamista jo ennen opintojen alkua. Iso elämänmuutos vaatii organisointikykyä.

– Miten saan järjestettyä niin, että valmistun aikataulussa, mutta ehdin hoitaa perhettäkin? Arjessa on oltava paljon järjestelmällisempi. 

Irtautuminen tutusta ja turvallisesta on tuonut Niskalalle rohkeutta ja päämäärätietoisuutta toteuttaa omia unelmiaan. Harva on valmis muutokseen, ellei mitään konkreettista ja siihen pakottavaa tapahdu. 

Niskalan elämässä on nyt vuoden sisään tapahtunut enemmän kuin viiteen vuoteen. 

– Koen sen niinkin, että nyt jos koskaan on aika vaihtaa alaa. Kymmenen vuoden päästä voi olla jo vähän myöhäistä. 

Vaikka hoidin työni tosi hyvin, ei se taannut mitään. Silti pitää olla leuka pystyssä, eikä jäädä murehtimaan mennyttä.

Niskala on ratkaisuunsa enemmän kuin tyytyväinen. Hänellä on luottavainen olo myös tulevan työn ja työmahdollisuuksien suhteen. 

Vaikka toisaalta mistään ei ikinä voi olla varma. 

– Vaikka hoidin työni tosi hyvin, ei se taannut mitään. Silti pitää olla leuka pystyssä, eikä jäädä murehtimaan mennyttä. 

Muuttuva elämäntilanne voi edellyttää muutosta myös kulutustottumuksissa. Käy läpi tarkistuslista ja pohdi, miten voit omilla valinnoillasi hallita talouttasi paremmin.

Huolella laadittu budjetti auttaa taloudenhallinnassa. Katso vinkit budjetin laatimiseen täältä. 

Teksti: Veera Argillander

Kuvat: Petri Teppo

Kopioi sivun linkki: