Raskaan sairausvuoden keskellä Myllärin perhe sai onnellisia uutisia. Lainaturvan ansiosta asuntolaina oli maksettu kokonaan pois.

Rintasyöpä. Vuosittain yli 4 000 suomalaista naista kuulee tuon diagnoosin, yksi heistä on pohjanmaalainen kolmen lapsen äiti, Outi Mylläri. Urhea nainen kesti hoidot ja selvisi. Tämä on hänen tarinansa.

Uusi työ ja sairastuminen

Moni haaveilee aikuisiällä ihan uudesta työstä, mutta harva uskaltaa toteuttaa haaveensa. Outi teki sen. Makkaran pakkaaminen elintarviketeollisuudessa sai riittää, joten hän hyppäsi sivuun tehdastyöstä ja päätti kouluttautua iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. Elettiin vuotta 2010.

Vuosi opinnoista valmistumisen jälkeen Outi sairastui rintasyöpään.

– Olin juuri saanut uuden työpaikan naapurikunnasta Isokyröstä iltapäivätoiminnan ohjaajana. Kuultuani sairastavani rintasyöpää ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin lasteni tilanne. Kuinka he suhtautuisivat, miten he jaksaisivat? Outi aloittaa tarinansa kertomisen.

– Hyvin pian aloin kuitenkin miettiä, miten kertoisin uudelle työnantajalleni ikävästä käänteestä. Laitoin hänelle sähköpostin, jossa kerroin sairaudestani. Pahoittelin, etten voinut ottaa vastaan tarjottua työpaikkaa.

Terveys oli etusijalla, töihin ehtisi vielä myöhemminkin.

Rintasyöpä tuli barbieleikkeihin

Outi ja hänen miehensä kuulivat musertavat sanat Seinäjoen Keskussairaalassa kesällä 2013. Outia kylmää vieläkin, miten asiasta ilmoitettiin. ”Kyllä tämä syöpä on. Ja vieläpä pahanlaatuinen.”

– Kotona kerroimme syövästä molempien lähisuvulle ja lapsillemme. Vanhin lapseni ei halunnut puhua asiasta. Uskon, että hän kuitenkin mietti sitä paljon itsekseen.

Heinäkuussa 2013 Outilta leikattiin pois vasen rinta. Leikkaus on rintasyövän ensisijainen ja yleisin hoitomenetelmä.

“Äiti, nyt kun ei tuota toista tissiä oo, niin pitääkö sua tukea, ettet kaadu?”

– Leikkauksen jälkeen nuorimman lapseni barbileikit käsittelivät rintasyöpää. Keskimmäinen lapseni esitti huolensa sanoen: “Äiti, nyt kun ei tuota toista tissiä oo, niin pitääkö sua tukea, ettet kaadu?” Voi sentään, kaikkea ne lapset miettivätkin!

"En ajatellut elämäni loppuvan tähän"

Myllärin perheen elämässä arjen oli jatkuttava. Mies kävi töissä, ja syksyllä lapset menivät kouluun. Outi ei oikeastaan muista paljoakaan lastensa koulunkäynnistä lukuvuonna 2013–2014.

– Missään vaiheessa en ajatellut elämäni loppuvan tähän. Otin heti sen asenteen, että tämä on vain yksi iso kynnys, jonka yli mennään, entistä vahvempana. Rinta vietiin, hiukset lähtevät, mitä sitten? Rahalla saa uuden rinnan ja hiuksetkin kasvavat vielä uudelleen.

Outi muistaa kirjaimellisesti repineensä hiuksia päästään. Pipokausi alkoi sinä syksynä varhain.

– Kun hiukset kerran lähtevät, niin miksi pitkittää niiden lähtöä? En ollut koskaan ollut kaljupää, nyt sain kokea senkin.

Lainaturva pelasti talouden

Syöpäkasvain saatiin leikkauksella pois, ja hoitojakso oli rankka. Outin kroppaa pommitettiin sädehoidoilla, sytostaatteilla ja vasta-ainelääkityksellä reilun vuoden ajan.

– Hoidoissa inhottavinta olivat neulalla pistämiset. Joillakin hoitokerroilla suoneni vain lakkasivat vastaanottamasta sytostaatteja. Koska syöpäni oli pahanlaatuinen, sen parantamiseksi tehtiin kaikki mahdollinen, Outi kertaa.

Raskaiden hoitojen ja arjen pyörityksen keskellä piti jaksaa miettiä myös käytännönasioita, kuten toimeentuloa. Kela maksoi puolen vuoden sairaslomalta päivärahoja, sen jälkeen työttömyyskassa ansiosidonnaista päivärahaa.

– Rupesimme mieheni kanssa selvittämään vakuutuksiamme, josko sieltä saisi helpotusta tiukkaan taloustilanteeseen. Asuntolainaa oli, samoin autolainaa.

Myllärit sopivat tapaamisen oman pankkineuvojan kanssa Ylistaron Nordeaan. Pian tapaamisen jälkeen Outi sai pelastavan puhelun.

– Pankkineuvojamme kysyi, olemmeko tarkistaneet lainatilanteemme? Emme olleet uskoa, kun hän ilmoitti, että lainaturvan ansiosta koko asuntolainamme
oli maksettu pois. Muutama päivä siinä meni miettiessä onko tämä tottakaan, saimmeko todella tällaisen lottovoiton?

Postin tuomat asiakirjat sen vahvistivat, ja hiljalleen hyvät uutiset rauhoittivat mielen. Myllärit uskalsivat alkaa miettiä tulevaisuutta ja säästämistä.

Toivoa täynnä

Sairausjaksolla oli vaikutuksia Outin työllistymiseen. Nyt hän on tehnyt Seinäjoen kaupungille pätkissä sijaisuuksia, mutta toivoa on, että työtilanne vakiintuu.

– Tällä hetkellä hoitoni ovat ohitse ja kesän olen työttömänä, mutta toivon jo syksyllä työllistyväni. Työhakemuksia olen lähettänyt aina, kun avoimia paikkoja on tullut haettaviksi.

Tervehtyminen on hyvässä käynnissä. Hiukset ovat kasvaneet ja rinnan korjausleikkaus odottaa tulevaisuudessa. Henkisellä puolella toipuminen kestää vielä vuosikausia, Outi arvioi.

Positiivisella asenteella on ollut valtavan suuri voima tässä sairaudessa.

– Olen onnellinen, sillä perheeni on pysynyt vierelläni pahimman yli. Taloudellinen tilanne ei näytä vielä paranemisen merkkejä, mutta kunhan työllistyn, alkaa päivä paistaa myös tähän risukasaan. Positiivisella asenteella on ollut valtavan suuri voima tässä sairaudessa.

Sairastuminen on muuttanut Outia monin tavoin. Se on herkistänyt elämälle ja antanut vahvuutta.

– Enää en stressaa kuten ennen. Olen myös sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Niin myös sairastumisellani. Uskon, että vain vahvimmille annetaan suuria haasteita.

Haaveita riittää, isoja ja pieniä. Suurena haaveena on työpaikka, pienempänä kiva kesäloma perheen kanssa. Myös näytteleminen vetää puoleensa.

– Kesän ajan olen myös harrastajateatteritoiminnassa mukana. Seinäjoen kansalaisopiston näytelmäpiiri esittää Jyrkän kesäteatterissa Ylistaron Kainastolla näytelmän Rakas Karjala. Kenties joskus pääsen myös isommille näyttämöille, Outi päättää.

Lue lisää Lainaturvasta

Teksti: Laura Kokko

Kopioi sivun linkki: