Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä myös on sitä. Varsinkin, jos on kyse nettitarjouksesta. Haksahdus halvan kuuloiseen verkko-ostokseen maksoi luhankalaisperheelle lopulta yli 600 euroa.

Huhtikuun puolivälissä vuonna 2013 luhankalaisen omakotitalon ulkolämpömittari näytti samaa kuin lämpötila jääkaapissa, + 4 astetta. Keittiön lämmössä Martti vietti aikaa selailemalla iltapäivälehtien verkkouutisia perheen kannettavalta tietokoneelta. Uutisvirran välistä Martti bongasi huokean tarjouksen, näpytteli luottokorttinumeron ja rekisteröityi verkkopalveluun 15 senttiä maksavan tarjouksen perässä. 

Tablettitietokone ILMAISEKSI! 14 päivän testijäsenyys vain 0,15 euroa. Rypyt silottava kasvorasva (ovh. 200 €) vain ja ainoastaan sinulle 4,99 eurolla!! Sähköhammasharja ja VIP-jäsenyys eurolla! Innovatiivinen partahöylä – tilaa näytepakkaus vain toimitusmaksun hinnalla!

Johonkin vastaavanlaiseen tarjoukseen Martti haksahti, vaikkei hänellä näin pari vuotta myöhemmin olekaan tarkkaa muistikuvaa, mikä tilattu tuote lopulta oli. Todisteena on vain 637,15 menetettyä euroa sekä huijattu olo. 

Huijaustoiminta perustuu asiakkaan hyväuskoisuuteen

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajan Anja Peltosen mukaan vastaava toiminta on yleistä koko Euroopan unionin alueella. Alkujaan yritykset tarjosivat kuluttajille ilmaisia hyödykkeitä ja samalla sitoivat kuluttajan jatkuvaan kuukausisopimukseen. Kuluttajalainsäädännön tiukennettua yritykset kuitenkin löysivät uuden porsaanreiän: nyt ilmaisen hyödykkeen sijaan tuotteelle annetaan nimellinen hinta ja tilauksen lisätietoihin piilotetaan, että sopimus onkin jatkuva ja maksullinen. Toiminta perustuu siihen, että tilauksen maksullisuus jää asiakkaalta joko huomaamatta tai ymmärtämättä.

Kuluttajalainsäädännön mukaan tilaus ei ole sitova, mikäli kuluttaja ei ole selkeästi saanut tietoa sopimuksen ehdoista. Monesti ehdot löytyvät linkin takaa tai pienellä printillä sivun alalaidasta. Vaikkei sopimus olisikaan juridisesti pätevä, ongelmana on usein se, että ulkomaille rekisteröidyt yritykset vaihtavat nimeä sekä paikkaa. Tilauksen irtisanominen, puhumattakaan  menetettyjen rahojen takaisinsaamisesta, on erittäin hankalaa. Peltonen korostaakin, että kuluttajien tulisi oppia tunnistamaan nettihuijaukset paremmin, eikä alun alkaenkaan mennä huijauksiin lankaan.

– Mikäli netissä törmää tällaiseen houkuttelevaan tarjoukseen, kannattaa aina lukea kaikki tarjoukseen liittyvät sivut ja sopimustekstit sekä tarkastaa, löytyykö netin keskustelupalstoilta keskusteluja kyseisestä yrityksestä tai tarjouksesta. Usein löytyy, mikäli kyseisessä yrityksessä on jotakin hämärää, Peltonen toteaa.

Huijaus saattaa kestää kuukausitolkulla

Kesäkuussa 2013 Martin vaimo, joka hoitaa perheen raha-asiat, vilkaisi menneen kuun luottokorttilaskua. Lasku oli veloitettu automaattisesti pankkitililtä, kuten perheen kaikki muutkin luottokorttilaskut. Martin vaimon silmään osui 49 euron veloitus, mutta hän ajatteli sen liittyvän alkukuusta tehtyyn Tallinnan-matkaan, eikä hän enää sen kummemmin ajatellut asiaa. Sama 49 euron summa veloitettiin kuitenkin myös seuraavana kuukautena sekä sitä seuraavana. Se vain jäi vaimolta huomaamatta.

Nordean palveluasiamiehen Pirjo Kuuselan mukaan moni havahtuu huijaukseen vasta siinä vaiheessa, kun luottokorttisuorituksia on tehty kuukausitolkulla ja niiden kokonaissumma on noussut useisiin satoihin euroihin.

– Suomalainen seuraa tyypillisesti pankkitiliä, muttei välttämättä ole kovin tarkka luottopuolen tapahtumista. Monilla luottokorttilasku veloitetaan myös suoraan tililtä, ja parinkymmenen euron velotukset saattavat jäädä huomaamatta, Kuusela summaa.

Aivan kuten luhankalaisperheen tapauksessa kävi. 

Luottokortin kuolettaminen varmin tapa keskeyttää veloitukset

Veloitusten keskeyttäminenkään ei aina ole yksinkertaista.

Pirjo Kuusela korostaa, ettei pankki ole vastaavissa tapauksissa sopimuskumppani, vaan sopimussuhde on luotu yrityksen ja kuluttajan välille.

Mikäli tajuaa joutuneensa verkkoyrityksen huijaamaksi, kannattaa olla yhteydessä yritykseen ja keskeyttää tilaus sitä kautta.

– Yrityksen yhteystietojen löytäminen on yleensä kuitenkin hankalaa, ja verkkosivut voivat olla jopa jonkun toisen firman nimellä. Yritykseen voi olla mahdotonta saada kontaktia, eikä sopimusta saa poikki, Kuusela toteaa.

Toinen vaihtoehto on olla yhteydessä pankkiin ja kuolettaa kortti, jolloin myös veloitukset loppuvat.

Verkkohuijaus paljastuu luhankalaisperheelle

Kesäloman alkaessa vuonna 2014 – yli vuosi Martin nettiostoksen jälkeen – Martin vaimo tarkasti perheen luottokorttilaskut ja bongasi taas kertaalleen 49 euron veloituksen. Tällä kertaa perhe ei ollut ollut reissussa, eikä luottokorttia oltu muutenkaan vinguteltu. Epäluulo heräsi. Vaimo kaivoi edelliskuun laskun. Silloinkin luottokortilta oli veloitettu sama summa. 49 euroa. Ja sitä edellisenä kuuna. Taas 49 euroa. Iski paniikki.

Perhe oli yhteydessä pankkiinsa, josta sai luottokortin tiliotteet pidemmältä ajalta, aina ensimmäiseen, 15 sentin veloitukseen saakka.

Vaimo alkoi tutkia, mistä veloitukset olivat peräisin. Hän oli yhteydessä rikospoliisiin, mutta poliisin mukaan vastaavia tapauksia on paljon, eikä heillä ollut resursseja tutkia asiaa. Nordealta perhe sai ohjeen kuolettaa luottokortti. Vaimo oli yhteydessä myös kuluttajaneuvojaan, oikeusturvavakuutukseen ja luottokuntaan. Rahojen takaisin saaminen alkoi kuitenkin tuntua liki mahdottomalta.

Vaikka vyyhti alkoi pikkuhiljaa purkautua, ei perheelle missään vaiheessa valjennut, mitä luottokortilta oli alun perin ostettu, ja oliko tilattu tuote koskaan löytänyt Luhangalle asti. Vaimo oli yhteydessä yritykseen sähköpostitse, mutta sai vastaukseksi vain epämääräisiä viestejä. Vaimo jaksoi taistella puoli vuotta ja sitten luovutti. Jokainen polku, jonka avulla asiaa yritti ratkaista, osoittautui vain uudeksi umpikujaksi. Lopulta vaimo päätti jättää asian sikseen, ja tapaus päätyi harmiteltavien juttujen arkistoon.

Luhankalaisperhe ostaa jatkossakin juna- ja teatteriliput verkosta, mutta on tarkka siitä, mille sivustoille luovuttaa luottokorttitietonsa. Myös sopimusehdot sekä luottokorttilaskut tulee syynättyä aiempaa tarkemmin.

Oli alun perin tilattu tuote sitten sähköhammasharja, kallis kasvorasva tai innovatiivinen partahöylä, olisi vastaavia tuotteita saanut läheisestä supermarketista aika monta kappaletta menetetyn 637,15 euron hinnalla.

Martin nimi ja kotipaikka muutettu. 

Lue lisää turvallisesta pankkiasioinnista.

Lisää korttisi turvallisuutta, ota maarajaus käyttöön!

Teksti: Riikka Karppinen

Kuvat: Jirina Alanko

Kopioi sivun linkki: