Isänpäivän kynnyksellä perheenisä Teemu Seppälä elää onnellista lapsiperheen arkea. Teemu on oivaltanut, että kaikista arvokkainta hänelle on auttaminen ja välittäminen. Ne ovat tärkeitä asioita Teemulle niin oman perheen arjessa kuin myös tukihenkilötoiminnassa.

Syysilta hämärtyy Helsingin Tapanilassa, ja ilmassa tuntuu puusaunan tuoksua. Tänään Seppälän perheen rivitaloasunnossa tuoksuvat kuitenkin itämaiset mausteet.

On Teemu Seppälän ruoanlaittoviikko. Vaimo Laura on kattanut pöytään Teemun paikallisesta kiinalaisravintolasta hakemat kana-annokset, joita koko perhe nauttii hartaudella. 

Pöydän ääressä 2-vuotias Iiris parahtaa, kun maitolasi kaatuu syliin. Pian kolhu kuitenkin unohtuu, kun 8-vuotias isosisko Emilia hauskuuttaa tekemällä olohuoneen lattialla spagaatin ja muita joukkuevoimistelussa hiottuja taidonnäytteitä. 6-vuotias Niklas tekee lähtöä jalkapallotreeneihin.

Rivitalon ovet käyvät tiuhaan, kun perheen kolme lasta sinkoilevat harrastuksiin, kavereilleen ja leikkien pariin.

Kiireisen perhe-elämän keskellä Teemu onnistuu kuitenkin järjestämään aikaa myös vapaaehtoistoiminnalle. Omien lasten kasvattamisen ohella hän toimii myös tuki-isänä.

Huolehtiva perheenisä omille ja muillekin lapsille 

Jo pienestä pitäen Teemu on toivonut itselleen perhettä. Lasten leikittäminen on aina sujunut häneltä luontevasti, ehkä lapsenmielisyytensä ansiosta.

– Lasten asenne elämään on tarttuvaa. Lapsenilo on aitoa ja käsin kosketeltavaa, Teemu innostuu.

– Samaa asennetta kaipaisin enemmän aikuisissakin.

Kahden sisaruksen isoveljenä Teemulla on ollut aina vahva tarve huolehtia pienemmistä. Vastuuntunnon merkitys valkeni sisarusparven vanhimmalle toden teolla jo 10-vuotiaana, kun vanhemmat erosivat. Uudelleen se nousi pintaan omien lasten synnyttyä.

Kesästä lähtien auttaminen on saanut aivan uuden merkityksen, kun Teemusta tuli tukihenkilö hieman omia lapsia vanhemmalle pojalle.

Tukihenkilötoiminta tarjoaa vaikeassa perhetilanteessa elävälle lapselle turvallisen aikuisen, joka antaa aikaa ja huomiota. Teemu tapaa tuettavaa poikaa säännöllisesti yhtenä päivänä kuukaudessa. Viimeksi he kävivät yhdessä Superparkissa, ja sitä ennen kiipeilemässä ja potkimassa palloa – siis kokeilemassa erilaisia asioita ja tutustumassa toisiinsa.

Päätös ryhtyä tukihenkilöksi vaati kuitenkin oivalluksia omassa elämässä ja pitkää harkintaa. Tällä hetkellä oma elämäntilanne ja pienet lapset kaipaavat vielä paljon aikaa ja huolenpitoa.

Elämää keskellä ruuhkavuosia

Tarkka aikataulu on Seppälän perheen arjen perusta, kun päivän tunnit jakautuvat lasten harrastuksissa juoksemisen, kodin askareiden, töiden ja oman firman kesken. Teemu on esimiestehtävissä turvallisuusalalla ja pitää sivussa siivousyritystä, joka pyörii muutaman luottotyöntekijän voimin. 

Välillä pakkaa on ollut vaikeampi pitää koossa. Esikoisen synnyttyä oma aika katosi kokonaan.

– Joka paikasta oli tunnin myöhässä ja toisen lapsen kohdalla kaksi.

Vasta nuorimmaisen myötä arkeen on löytynyt kestävä rytmi.

Seppälän perheessä päivät vaativat joustavuutta ja tarkkuuttaa. Vanhempien yhteinen kalenteri auttaa selviämään, vaikka Teemulla onkin tapana täyttää siitä oma osuutensa yhä uudelleen uusilla harrastuksilla. Monipuolinen harrastaminen on lapsuuden peruja. Perhe muutti usein, ja jokaisella paikkakunnalla oli omat lajinsa ja kaveriporukkansa.

– Kiipeily, lenkkeily, improvisaatiokurssit, kitaratunnit… heti ei tule mieleen lajia, jota en olisi kokeillut, Teemu nauraa.

Välillä innostus on vienyt mennessään. Teemu muistaa, kuinka oman firman perustaminen pysäytti miettimään, mitä perheen kanssa vietetty aika merkitsee.

Yrittäjyyden kova koulu

Perheen keskimmäinen lapsi Niklas oli juuri syntynyt, kun talvi saapui varhain ja runsaslumisena. Teemu oli edellistalvena huomannut kasvavan tarpeen lumenpudotukseen. Kun kiipeily luonnistui omilla välineillä, ideasta kasvoi yritys.

Ensin hän jakoi ilmoituksia naapuruston postilaatikkoihin. Kertyneet tulot kustansivat mainoksen Helsingin Sanomista, ja sitä seuraavan Googlelta.

Pian Teemun oli rekrytoitava apua jakamaan töitä. Kolmen lumenpudottajankin voimin hän paiski hommia päivätöidensä päälle viitenä päivänä viikossa, aamuvarhaisesta iltamyöhään. Sillä aikaa Laura hoiti kahta pientä lasta kotona. Yövalvomisineen molemmat saattoivat huokaista helpotuksesta, kun kevät vihdoin koitti.

Katselin muksua ja se katseli takaisin, eikä välillämme ollut mitään yhteyttä.

Eräänä iltana pitäessään Niklasta sylissään Teemu huomasi kauhukseen, että tunneside lapseen oli kadoksissa. Pitkien päivien lomassa isän ja pojan yhteinen aika oli jäänyt vähälle.

– Katselin sitä muksua ja se katseli takaisin, eikä välillämme ollut mitään yhteyttä.

Hän sopi saman tien pitävänsä isyyskuukauden ja kesälomat.

– Sitten löytyi taas yhteinen sävel.

Tapahtuma sai Teemun tajuamaan, miten tärkeää perheestä huolehtiminen oli hänelle. Hiljalleen kypsyi myös päätös ulottaa auttaminen kodin ulkopuolelle.

Pieniä tekoja pienten hyväksi

Lapsuudessaan Teemu todisti läheltä, millainen lapsen kasvuympäristö voi pahimmillaan olla. Alakerrassa asuivat samanikäiset lapset, joiden vanhemmat olivat alkoholisoituneet. 

Painajaismaisia olosuhteita oli lapsena vaikea ymmärtää. Aikuisiällä ajatukset palasivat kuitenkin uudelleen noihin kokemuksiin.

– Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta yksikin pieni teko voi olla pienen lapsen elämässä suuri, Teemu miettii.

Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta yksikin pieni teko voi olla pienen lapsen elämässä suuri.

Toissa vuonna joulunaikaan Teemu sai ajatuksen. Hän otti yhteyttä tuttuunsa Helsingin lastensuojelussa ja järjesti tämän avustuksella tempauksen, jossa haastoi Facebook-ystävänsä antamaan lahjan jokaiselle ensisijoituskodin lapselle. Kampanja onnistui erinomaisesti ja sai jatkoa seuraavana jouluna.

Saman tutun vinkistä Teemu päätyi myös tukihenkilöksi. Ennen lopullista päätöstä asiaa pohdittiin koko perheen ja oman henkisen jaksamisen näkökulmasta. Teemulle oli itsestään selvää, että tukihenkilönä hän pysyisi mukana tuettavan elämässä tavalla tai toisella läpi elämän. Onneksi myös Laura-vaimo oli päätöksen takana.

Kun päätös oli tehty, asiat etenivät nopeasti. Haastatteluita seuranneella tukihenkilökurssilla Teemu huomasi olevansa oikeassa seurassa.

– Kurssilla oli todella mukavaa porukkaa ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Yhdistihän meitä kaikkia välittäminen ja auttamisen halu.

Parhaassa tapauksessa tukisuhde muuttuu ystävyydeksi, ja tukihenkilö jää turvalliseksi aikuiseksi lapsen elämään tavalla tai toisella.

Into toimintaan kasvoi, kun tuettavaksi tuli poika, jonka hän todella ajatteli hyötyvän yhdessäolosta. Alun jännitys vaihtui nopeasti tunteeseen siitä, että tässä tehdään jotain oikein.

– Parhaassa tapauksessa tukisuhde muuttuu ystävyydeksi, ja tukihenkilö jää turvalliseksi aikuiseksi lapsen elämään tavalla tai toisella.

Roolimallina ja opetuksia jakamassa

Teemu uskoo, että yhteiset tapaamiset ja kokemukset antavat tuettavalle lapselle eväitä elämän haasteisiin. Yhdessä ollessa aikuinen voi antaa lapselle roolimallia arkipäivän tilanteisiin. Pienet vinkit kengännauhojen solmimisesta tai yleisestä asenteesta elämään voivat kantaa hyvinkin pitkälle. 

Lastenkasvatuksessa Teemu on käyttänyt hyväkseen myös omien vanhempiensa opetuksia. Lapsille on tähdennetty ainakin, ettei mikään maailmassa tule ilmaiseksi.

– Itse olin nuorena ylpeä, että ostin ensimmäisen puhelimen ja siihen liittymän aivan itse tienatuilla rahoilla.

Viikkorahojen sijaan Seppälän perheen lapset saavat palkkioita pienistä askareista, kuten tiskikoneen tyhjentämisestä ja huoneidensa siivoamisesta.

Isän iloksi lapset säästävät omaa rahaa ahkerasti säästöpossuihin ja sieltä omille säästötileille, jonne myös isovanhemmat tallettavat pieniä summia merkkipäivinä.

Takaisin perusasioiden äärelle 

Kanankoivet on kaluttu loppuun jo aikaa sitten. Harrastuksistaan ja leikeistään palanneet lapset aloittelevat iltatoimia. 

Seppälän perheessä suunnitellaan tulevaisuutta pienin askelin. Lapset ovat saaneet isän unelmoimaan perusasioista. Kyllä lottovoittokin yhä kelpaisi, mutta tärkeintä on perheen hyvinvointi ja terveys.

Jokin kuitenkin kertoo, että Teemun tulevista hankkeista kuullaan vielä. Innostus tukihenkilötoimintaan on jo saanut hänet elättelemään ideoita järjestön perustamisesta.

– Kaikki on mahdollista, jos vain ehtisi tehdä. Ja kyllähän sitä ehtii, jos todella haluaa, Teemu virnistää. 

Nordea tukee osaltaan yhteiskuntavastuun hankkeita. Nordean merkittävimmät vastuullisuushankkeet Suomessa ovat Yrityskylä ja Taloustietokilpailu, joihin osallistuu vuosittain koulujen kuudennen ja yhdeksännen luokka-asteen oppilaita yhteensä lähes satatuhatta. Taloustaitohankkeessa pankkien vapaaehtoiset koulutetut ohjaavat 16–29-vuotiaita nuoria ja tukevat heidän kykyään hallita omaa talouttaan. Hankkeen tavoitteena on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä. Lue lisää Nordean vastuullisuushankkeista täältä.

Teksti: Tuomas Heikkilä

Kuvat: Pinja Nikki

Kopioi sivun linkki: