Hyvät tulot ja säästöt ovat arvostettuja, mutta on myös vaurautta olla terve. 62-vuotias Riitta Tarvus elää pienellä eläkkeellä. Hänelle hyvä kunto ja mahdollisuus liikkua ovat isoja rahoja tärkeämpää pääomaa.

Kuopion matkustajasatamaan Kallaveden järven jäälle pystytetyssä huvilateltassa on lämmin. Ulkona on pakkasta lähes kymmenen astetta, mutta sisällä teltassa lämpöpuhaltimet sulattavat jään pintaan vesilammikkoa.

Riitta Tarvus kiinnittää numerolapun hiihtotakkinsa selkään tottunein ottein, vetää nastapohjat lenkkareidensa päälle ja asettelee hiihtolasit huolellisesti silmilleen.

Hän työntää punaisen potkukelkkansa ulos teltasta ja suuntaa sen keulan kohti lähtöviivaa. Starttaamassa on luistelutapahtuma Finland Ice Marathonin sauvaluistelu- sekä apu- ja toimintavälinesarjat.

– Viisi, neljä, kolme ja nyt mennään, kuuluttaja kajauttaa. Lähtölaukaus pamahtaa ja Riitta potkaisee kelkkansa liikkeelle.

Kuin laittaisi rahaa pankkiin

Riitta pitää tottuneesti tasaista vauhtia yllä. Hän on treenannut tänä talvena jäällä vain muutaman kerran, mutta liikunnallisen elämäntavan ansiosta peruskunto pysyy hyvänä ympäri vuoden.

– Hiihdän, juoksen, pyöräilen, uin ja käyn kuntosalilla...

Riitta elää pienellä eläkkeellä, eikä mahdollisuuksia säästämiseen juuri ole. Hänelle liikunta merkitsee terveyttä ja kirjaimellisesti säästöä: ei tarvitse huolehtia kalliista lääkärikuluista, kun pysyy terveenä.

On turha havahtua vasta sitten, kun on muutama kymmenen kiloa ylipainoa ja nivelrikko.

– Nyt kun sitä vielä jaksaa, niin haluaa käyttää aikaa omaan elämään, harrastuksiin ja hyvinvointiin. On turha havahtua vasta sitten, kun on muutama kymmenen kiloa ylipainoa ja nivelrikko.

Viime kesänä Riitta juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa.

– En ollut juossut kahteenkymmeneen vuoteen, mutta sitten tuli tämä kuudenkympin villitys, ja päätin alkaa treenata maratonia varten, Riitta kertoo.

Kesällä Riitta aikoo juosta lisää puolimaratoneja sekä muutaman kymmenen kilometrin juoksun. Kalenteriin on merkattu jo ainakin Tampereen Pyynikki-juoksu ja Oulun maraton.

– Sitten huilaan hetken. Käyn kuntosalilla ja uimassa ja teen pientä juoksulenkkiä. Se on sitä minun kevyempää treeniä, Riitta sanoo.

Liikunnasta elämäntyyli

Riitta syntyi 1950-luvulla Joroisissa tavalliseen työläisperheeseen. Maalla asuvalla perheellä ei ollut autoa, joten liikuntaharrastuksia ei tarvinnut erikseen keksiä.

– Kouluun kuljettiin keväisin ja syksyisin pyörällä tai kävellen. Kun ensimmäiset lumet tulivat, niin sitten siellä sänkien ja heinien keskellä hiihdettiin, Riitta kertoo.

– Isä pisti sukset nippuun ja narulla kiinni polkupyörään. Suksien kanssa pyöräilin sitten kirkolle, josta hiihtoladut lähtivät.

Konstailemattomasta liikunnasta tuli elämäntyyli. Riitta liikkuu edelleen paljon luonnossa, hiihtää ja pyöräilee.

– Nyt minulla on tavallinen seitsemän vaihteinen Tunturin polkupyörä. Oli minulla nuorempana kilpapyöriäkin, mutta enää en halua sellaista korkearunkoista pyörää. Sillä Tunturillani minä ajoin viime kesänä esimerkiksi Royal pyöräilyn Lahdessa ja Tour de Tahkon Nilsiässä.

Periksi ei anneta

Kallaveden jäällä punainen potkuri viilettää menemään. 12 kilometrin kokonaismatkasta on jäljellä puolet. Hienoinen lumisade on kerryttänyt jäälle höttöistä puuterilunta, joka tekee pinnan liukkaaksi potkukelkan terille. Mutkiin on ajettava varovasti, jottei kelkka keikahda kyljelleen.

Riitta ohjaa potkurin lähemmäs tasapainottavia lumivalleja. Hän ei halua ottaa loukkaantumisriskiä, sillä oikean jalan reisi ei ole vielä aivan kunnossa viime kesäisen juoksuonnettomuuden jäljiltä.

Riitta reväytti oikean jalan reisilihaksensa juoksulenkillä. Seuraavalla viikolla hänellä oli edessään puolimaraton Jyväskylässä. Kisapäivän aamuna Riitan jalka oli kuitenkin niin kipeä, että hän kärsi juuri ja juuri kävellä.

– Otin 2400 milligrammaa Buranaa, sain jalan liikkeelle ja juoksin, vaikka olinkin lopulta viimeinen. Reiteen sattui niin kovasti, että kyyneleet valuivat silmistä, kun pääsin maaliviivan yli. Se oli kyllä semmoinen tuskien taival, Riitta kertoo.

– Mutta se on joku sellainen sisäinen, jo lapsuudesta opittu piirre, että periksi ei anneta.

Mielikuvitus keksii keinot

Riitan tulot ovat pienet, mutta hän osaa käyttää rahansa, niin ettei kärsi puutetta mistään.

 – Minulla ei ole autoa, en tupakoi enkä juopottele. Olen käynyt kovia kokemuksia elämässä, mutta kun lähden lenkille, ne unohtuvat. Tämä on minun keinoni päästä niistä yli. Eivät isot rahat tekisi sen onnellisemmaksi.

Eivät isot rahat tekisi sen onnellisemmaksi.

Riitalla on kolme lasta. Muutama vuosi sitten hän jäi eläkkeelle kodinhoitajan työstä. Työn ja lastenkasvatuksen sekä oman hyvinvoinnin yhdistäminen ei ollut aina yksinkertaista.

– Laitoin lapset pitkällä kaulaliinalla potkukelkkaan kiinni ja pyörässä minulla oli kaksi istuinta. Vanhemmalle pojalle ompelin rintarepun ja niin me hiihtelimme pitkin metsiä.

Kun perheen kuopus syntyi ja lapsia oli koko katras, unohtui urheilu arjen muiden kiireiden jalkoihin.

– Verensokerit pomppasivat ja kolesteroli nousi älyttömyyksiin. Painokin alkoi nousta ja lääkärit uhkailivat diabeteksella, Riitta kertoo.

Riitta havahtui ja laittoi elämäntapansa uusiksi.

– Laitoin tytön pulkkaan, jonka sidoin pitkällä vyöllä vyötäisille kiinni ja niin aloin taas tehdä pitkiä hiihtolenkkejä. Kyllä aikaa ja keinoja aina keksii, kun käyttää hieman mielikuvitusta, Riitta toteaa.

Liikunnan ja ruokavaliomuutosten ansiosta hän saikin verensokeriarvot ja kolesterolit erinomaisille tasoille.

Nyt Riitalla on neljä lastenlasta ja viides tulossa. Erityisesti parivuotiasta tyttärentytärtä hän hoitaa paljon.

– En minä enää jaksaisi, jos en liikkuisi.

Liikunta osaksi arkea

Kuopiossa pakkanen kiristyy iltaa kohden. Riittaa ei kuitenkaan palella. Veri on alkanut kiertää mukavasti sormissa ja varpaissa.

Matkaa on jäljellä enää muutama kilometri, mutta Riitan urheilutapahtumat tälle talvelle eivät näihin metreihin lopu. Edessä olisi ainakin vielä 52 kilometrin mittainen Pirkan hiihto Tampereella ja reilun 30 kilometrin mittaiset Oulun Tervahiihto ja Vuokattihiihto.

– On mukavaa päästä uuteen maastoon ja erilaiseen ympäristöön. Ei sitä aina jaksa niitä samoja Pieksämäen polkuja kierrellä, Riitta sanoo.

Finland Ice Marathonia järjestävän Pohjois-Savon Liikunnan aluejohtaja Risto Kovanen kertoo, että isojen, koko kansan urheilutapahtumien merkitys on juuri siinä, että niihin kaikkien on helppo lähteä mukaan ja innostua liikunnasta.

– Osallistumiskynnys pysyy matalana, kun on sarjat aktiiviliikkujien lisäksi myös peruskuntoilijoille ja aloittelijoille. Esimerkiksi Ice Marathonilla on mahdollisuus osallistua vaikka kaunoluistimilla tai hokkareilla lyhyille matkoille ja nauttia kauniista maisemista, Kovanen kertoo.

Kovasen mukaan ihmiset ajattelevat usein, että liikunnan pitäisi olla hirveän rankkaa, jotta siitä olisi jotain hyötyä.

– Ihmisiä pitäisi entistä enemmän kannustaa ja tukea pieniin arkipäivän muutoksiin. Arjen aktiivisuus lisää hyvinvointia, sitä viestiä me Pohjois-Savon Liikunnassa pyrimme välittämään.

Pokaalit ja mitalit muistuttavat terveydestä

Lumisade on loppunut ja aurinko alkaa laskea. Työmaaparakin katolle pystytetty digitaalinen aikataulunäyttö kirittää Riittaa ylittämään maaliviivan. Hän kaivaa vyölaukustaan puhelimen ja tarkistaa Sports Tracker -sovelluksesta kokonaisaikansa, 1.04 tuntia, ja keskinopeutensa, 10,9 kilometriä tunnissa.

Maalialueella tarjoillaan kuumaa mehua, TUC-keksejä ja suolakurkkua. Riitta nappaa pahvimukillisen mehua mukaansa ja suuntaa takaisin teltalle hakemaan tavaroitaan. Repussa Riitalla on mukanaan uimakamppeet, sillä hän aikoo vielä palauttavalle uintilenkille viereisen hotelli Scandicin kylpylätiloihin.

Riitta riisuu nastat kengän pohjista. Kaulassa killuu kaikille Ice Marathonin osallistujille jaettava sinivalkonauhainen mitali, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu luistelijan kuva ja toiselle vuosiluku, 2016.

– Muistan lapsuudestani elävästi sen, kun kilpaa hiihtäneellä isälläni oli hyllyssä iso pokaali. Sitä minä pikkutyttönä katselin ja päätin, että tuollaisen minä joskus itselleni hiihdän, Riitta kertoo.

Vuosien mittaan pokaaleja ja mitaleja erilaisista urheilutapahtumista onkin kertynyt.

Kaikki palkinnot ovat Riitalla tallessa kotona Pieksämäellä. Niitä hän pitää arvoisellaan paikalla lasivitriinissä.

Vaikka palkinnot eivät arvometallia olekaan, ne muistuttavat Riittaa liikunnan tärkeydestä ja ovat hänelle arvokkaita niin kuin terveyskin.

– Viime talvena ostin vitriiniin vielä yhden uuden hyllyn lisää.

Lue lisää Nordea My Life -henkilövakuutuksesta. 

Yllä olevan kaavion laskelmat ovat vuodelta 2016. 

Teksti: Veera Argillander

Kuvat: Aake Roininen

Kopioi sivun linkki: