Aloitteleva sijoittaja, ota nämä taloustermit ja avainluvut haltuun

Mikä ihmeen inflaatio, volatiliteetti tai aktiiviriski? Sijoittaa voi, vaikka ei olisi talousguru. Joidenkin talouskäsitteiden ja talouden avainlukujen ymmärtämisestä voi olla kuitenkin hyötyä, oli sitten lukemassa talousuutisia tai vertailemassa rahastoja.

Talousuutisten käsitteet talteen

Talousuutisten peruskäsitteistöä on hyvä välillä muistutella itselleen. Laajemmat talouden kehityskulut voivat nimittäin vaikuttaa jokaisen pankkiasiointiin, sijoitusten tuoton lisäksi vaikkapa säästötilillä makaavaan rahaan tai asuntolainaan.

Inflaatio ilmaisee, paljonko tavaroiden ja palveluiden hintataso on tietyn ajan kuluessa noussut. Inflaatio laskee rahan ostovoimaa, mikä tarkoittaa sitä, että samalla rahamäärällä saa vähemmän kuin aiemmin. Inflaatio kiihtyy yleensä nousukaudella. Keskuspankit pyrkivät pitämään vuosittaisen inflaation kahden prosentin paikkeilla, koska hallittu inflaatio edistää talouden tervettä kasvua.

Liian matala inflaatio johtaa yleensä siihen, että ihmiset ostavat aiempaa vähemmän, koska odottavat hintojen laskevan lisää. Liian korkea inflaatio saattaa puolestaan käynnistää kierteen, jossa palkansaajat vaativat jatkuvasti palkankorotuksia. Tämä johtaa entistä voimakkaampaan hintojen nousuun, jolloin inflaatio voi ryöpsähtää liian korkeaksi. Säästäjälle inflaatio voi olla huono asia, jos rahat makaavat tilillä. Inflaatio on myös hyvä ottaa huomioon, kun arvioi sijoitustensa tuottoa.

Bruttokansantuote (BKT) mittaa, paljonko Suomessa tai jollain toisella alueella on tuotantoa ja paljonko siitä saadaan tuloja – se siis kertoo, meneekö maan yrityksillä ja siten taloudella hyvin vai huonosti. Jos BKT:n kasvu on useita kuukausia alle nollan, puhutaan yleensä taantumasta. Jos taas BKT:n kasvu on yli nollan, talous kasvaa. Kehittyneissä maissa kahden prosentin BKT:n kasvua voi pitää hyvänä talouskasvuna. Talouden terve kasvu on edellytys yritysten menestykselle. Sijoittajan kannattaa seurata BKT:ta, sillä se ilmaisee talouden tilaa. Nousukaudella voi yleensä odottaa osakekurssien nousua, taantumassa vastaavasti niiden laskua.

Keskuspankin ohjauskorko on se korko, jolla esimerkiksi Euroopan keskuspankki lainaa rahaa pankeille. Pääsääntöisesti pankit puolestaan lainaavat rahaa eteenpäin tätä korkeammalla korolla. Siksi talouden muut korot, kuten euribor-korko tai tavallinen talletukselle saatava korko, liikkuvat samaa tahtia ohjauskoron ja sen ennusteiden kanssa. Ohjauskorkoa muuttamalla keskuspankki hillitsee hintojen nousua tai elvyttää taloutta. Kun ohjauskorkoa lasketaan, pankit saavat rahaa halvemmalla ja lainaavat sitä eteenpäin halvemmalla. Kasvava rahankäyttö kiihdyttää talouskasvua. Kun korkoa nostetaan, vaikutus on päinvastainen. Sillä hillitään hintojen nousua eli inflaatiota, mikä on voimakkaan talouskasvun haitallinen ilmiö. Ohjauskoron nousu nostaa paitsi asuntolainan korkoa myös yritysten lainarahan hintaa, mikä pitkällä aikavälillä hidastaa niiden kasvua.

Rahastosanaston lyhyt oppimäärä

Rahastojen vertailussa pääsee pitkälle jo muutamilla peruskäsitteillä. Rahastosijoittamisessa on hyvä ymmärtää, mitä rahasto tuottaa, mitkä ovat sen riskit ja millaisia ovat rahaston kulut.

Miten hyvin rahasto tuottaa?

Rahaston tuotto kertoo, miten sijoituksen arvo on kehittynyt tietyllä ajanjaksolla. Tuotto voi olla positiivinen tai negatiivinen. Rahasto-osuuden arvo ja tuotto ilmoitetaan sen jälkeen, kun siitä on vähennetty kulut.

Tuoton ajanjaksoon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voidaan rahastojen kuvauksissa määritellä eri tavoin. Kun vertaa rahastojen tuottoja keskenään, on tärkeää verrata niitä samalta ajanjaksolta. Tuotto voidaan ilmoittaa esimerkiksi vuotuisena.

Vuosittaiseen tuottoon viittaa sanonta p.a., per annum. Esimerkiksi “5 % p.a.” tarkoittaa, että rahaston vuotuinen tuotto on ollut viisi prosenttia. Vuosittaisen tuoton avulla voi verrata rahaston tuottoa esimerkiksi talletusten ja muiden sijoitusten vuosituottoon. Yleensä sijoituksen tuottoa kannattaa verrata pitkällä ajanjaksolla, kuten kolmen tai viiden vuoden ajalta. Näin on etenkin silloin, jos tähtää pitkäaikaiseen sijoittamiseen. Rahaston historiallinen tuotto ei kuitenkaan ole tae tulevasta tuotosta.

Mitkä ovat rahaston riskit?

Säästäjän rahastoihin sijoittavan kannattaa jo ennen sijoitusäätöksen tekemistä miettiä, minkälaisella riskillä hän on valmis rahojaan sijoittamaan. Säästäjän rahastoissa riskitasoja on erilaisia. Riski tarkoittaa sitä, miten paljon sijoituksen tuotto voi vaihdella. Mitä suurempaa vaihtelu on, sitä suurempi on myös riski.

Volatiliteetti on riskimittari, joka kuvaa sitä, kuinka paljon sijoituksen tuotto on vaihdellut tiettynä ajanjaksona, yleensä vuoden aikana. Mitä korkeampi sijoituksen volatiliteetti on, sitä suurempi sijoituksen tuoton vaihtelu ja siten epävarmuus on. Volatiliteetistä käytetään myös nimitystä keskihajonta tai standardipoikkeama, ja se on yksi useimmin käytetyistä riskitunnusluvuista. Jos sijoituksen vuosittainen tuotto on 10 prosenttia ja volatiliteetti 5 prosenttia, tuotto vaihtelee tyypillisesti 5 ja 15 prosentin välillä. Yhdistelmärahaston volatiliteetti on tyypillisesti 5–8 prosenttia. Yhdistelmärahasto sijoittaa sekä korko- että osakemarkkinoille.

Korkorahastojen tuoton heilahtelu on yleensä osakerahastoja matalampaa. Siksi korkorahastojen volatiliteetti on yleensä matalampi kuin osakerahastojen. Nordean sijoitusneuvonta perustuu aina siihen, että ehdotetun sijoitussalkun volatiliteetti vastaa sijoittajan halua ja kykyä kantaa riskiä.

Korrelaatio kuvaa kahden eri sijoitusten tuottojen riippuvuutta toisistaan. Korrelaatiokerroin vaihtelee -1:stä +1:een. Jos sijoitusten tuotot liikkuvat käsi kädessä, niiden välinen korrelaatio on lähellä +1:tä. Jos ne liikkuvat eri suuntiin, niiden korrelaatio on negatiivinen. Sijoituksia voi hajauttaa sijoittamalla kohteisiin, joiden tuottojen korrelaatio on pieni tai jopa negatiivinen. Silloin yhden rahaston tuoton heitellessä toinen saattaa tuottaa tasaiseen tahtiin. Lue tarkemmin sijoitusten hajauttamisesta.

Miten rahaston aktiivisuutta mitataan?

Aktiivisen rahaston sijoituksista vastaa salkunhoitaja tai salkunhoitajatiimi. He valitsevat rahastoon osakkeita kyseisen rahaston sijoitussuunnitelman mukaisesti. Passiivinen rahasto puolestaan seuraa indeksiä.

Aktiiviriski, eli tracking error, kertoo, miten paljon sijoituksen tuotto eroaa sen vertailuindeksin tuotosta. Mitä korkeampi aktiiviriski on, sitä enemmän rahaston tuoton kehitys poikkeaa sen vertailuindeksin tuoton kehityksestä. Aktiiviriskiä käytetään usein mittaamaan sitä, kuinka aktiivista tai vertailuindeksistä riippumatonta rahaston sijoituspolitiikka on.

Aktiiviosuus, eli active share, kertoo, kuinka paljon rahaston sijoitukset poikkeavat vertailuindeksin sijoituksista. Aktiiviosuutta käytetään mittaamaan sitä, kuinka aktiivista rahaston sijoituspolitiikka on vertailuindeksiin nähden. Verrattuna aktiiviriskiin aktiiviosuus kertoo rahaston aktiivisuuden tason tiettynä ajankohtana. Aktiiviriski taas kertoo aktiivisuuden tiettynä ajanjaksona, yleensä vuoden aikana.

Miten suhteuttaa keskenään riski ja tuotto?

Sharpen mittari, tai toiselta nimeltään Sharpen luku, on hyvä mittari arvioimaan sijoituksen riskikorjattua tuottoa, eli sitä, kuinka korkeaa tuottoa sijoitus tarjoaa suhteessa sen riskiin. Mitä suurempi Sharpen luku, sitä suurempi on salkun tuotto suhteessa sen sisältämään riskitasoon. Sharpen luvun etu on, että sillä voidaan verrata erityyppisten sijoitusten, kuten korko- ja osakesijoitusten riskikorjattua tuottoa keskenään. Pitkällä aikavälillä kannattaa tavoitella mahdollisimman suurta Sharpen lukua, tietenkin siten, että sijoituksen riski on itselle sopiva.

Morningstar-luokitus mittaa samassa rahastokategoriassa olevien rahastojen tuottoja suhteessa riskeihin. Mitä pidempään rahasto on ollut olemassa, sitä pidempää historiaa Morningstar käyttää analyysissa. Luokitus antaa rahastoille yhdestä viiteen tähteä. Morningstar käyttää vertailussaan kulujen jälkeistä tuottoa. Jos esimerkiksi kalliilla rahastolla on halvempaa rahastoa parempi luokitus, maksetuilla kuluilla saa enemmän tuottoa. Nordea käyttää sijoitusneuvonnassaan pääsääntöisesti yli kolmen tähden rahastoja.

Selitykset taloustermeille ja rahastojen avainluvuille antoivat Nordean säästämisen ja sijoittamisen johtaja Tanja Eronen sekä rahastoyhtiön asiantuntija Miia Hukari. 

Mitä rahastosijoittaminen maksaa?

Viisi myyttiä rahastosijoittamisesta – totta vai tarua?

Oletko kiinnostunut sijoittamisesta? Listasimme parhaat aihetta käsittelevät teokset

Säästää voi, vaikkei sijoittaminen kiinnostaisi

Säästäjän rahastoja moneen makuun

Nordean säästäjän rahastoista löytyy jokaisen omaan säästöaikaan ja riskitasoon sopiva sijoitusvaihtoehto niin aloittelevalle kuin kokeneellekin sijoittajalle. Ne sopivat niille, jotka kokevat markkinoiden ja sijoitusten seuraamisen vievän liikaa aikaa. Kun rahaston on valinnut, salkunhoitaja hoitaa varoja rahaston sijoituspolitiikan puitteissa, seuraa markkinatilannetta ja reagoi siihen. Salkunhoitaja huolehtii, että valittu tuotto-odotus ja riskitaso säilyvät. Rahastoja voi ostaa ja myydä milloin vain. Puolestaan digitaalisen säästäjän Nora-rahastot sopivat niille, jotka haluavat tehdä säästämisen suunnitelman digitaalisesti ja arvostavat sitä, että alkuun pääsee muutamassa minuutissa. Digitaalisen sijoituspalvelun Nora-rahastoja on viisi, jotta kaikille löytyy sopiva tuotto- ja riskitaso.

Teksti: Saara Tammi

Kuvat: Johanna Taskinen

Kopioi sivun linkki: