Kumpi kannattaa: Sukanvarsi vai sijoitukset?

Eläkevuosien kulttuurielämä odottaa Niinaa reilun kymmenen vuoden päässä, mutta sitä ennen hänen on tehtävä päätös: antaako säästöjen levätä laiskana tilillä vai laittaako ne poikimaan sijoituksiin?

Kynttilän liekki lepattaa hetken, kunnes se tyyntyy valaisemaan hämärtyvää pihamaata. Portaille leijailevat lumihiutaleet kimaltavat kynttilän valossa.

Jos olisi varaa, asuisin koko vuoden Reinin laaksossa. Silloin ei olisi lumilingolle käyttöä, Niina miettii.

Niina havahtuu ajatuksistaan. Pakkanen nipistelee sormenpäitä. Niina siirtyy takaisin sisälle kodin lämpöön ja sulkee oven perässään. Onneksi viikonloppuna hän saisi hetkeksi lomaa Oulun paukkupakkasista, kun hän lähtisi siskonsa kanssa Tallinnaan katsomaan Wagnerin ylistettyä Tannhäuser-oopperaa.

Nahkainen työtuoli narahtaa, kun Niina istuu alas kirjoituspöytänsä ääreen. Hän napsauttaa pöytävalon päälle, nostaa lukulasit nenälleen ja avaa kannettavan tietokoneensa.

– Jahas, miten se nyt menikään… Das ist leichter gesagt als getan, helpommin sanottu kuin tehty, Niina mutisee itsekseen.

Yksinhuoltajana Niina on keskittynyt lastensa elättämiseen ja palkinnut itsensä silloin tällöin oopperaelämyksillä ja vuosittaisilla matkoilla Saksaan Reininlaakson maisemiin nauttimaan historiasta, kulttuurista ja tietysti paikallisista viineistä. Yhä uudelleen hän kaipasi takaisin jyhkeiden linnojen ja romanttisten pikkukylien katveeseen.

Niinan mieltä on jo pitkään kalvanut ajatus reilun kymmenen vuoden päästä siintävistä eläkevuosista. Säännöllisen säästämisen ansiosta säästötilille on vuosien kuluessa ehtinyt kertyä mukava 20 000 euron pesämuna, jota hän on yrittänyt varjella, jotta hänellä olisi eläkeläisenäkin varaa matkustella edes joskus.

Lopulta Niina löytää haluamansa: matkat Saksaan. Hän klikkailee läpi matkapaketteja.

– Ach so, onpas näillä hintaa!

Koska lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa, hänellä jää rahaa toki sivuun enemmän kuin aikaisemmin, mutta silti nelinumeroiset summat kirpaisevat.

Ehkäpä voisin lohkaista vähän säästöistäni, Niina miettii.

Niina ei ole varma, onko säästöjä järkevää pitää vain tilillä lepäämässä, mutta sijoittaminen taas kuulostaa hieman hankalalta ja ehkä vaaralliseltakin. Osaisivatkohan ne pankissa neuvoa, mitä säästöille kannattaa tehdä?

12 vuotta myöhemmin: Säästöt sukanvarressa

Kahvinkeitin pörähtää käyntiin ja pehmeä tuoksu täyttää keittiön.

– Tätäkö se nyt sitten olisi – kahvinkeittelyä yöpaitasillaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Niina miettii ja tuijottaa kahvipannun pohjalle iskeytyviä pisaroita.

Jääkaapin ovessa Reinin jokilaakson jyhkeitä kukkuloita kuvastava keraaminen magneetti kannattelee opettajakollegoilta saatua korttia.

Edellisen päivän kahvitilaisuus eläkkeelle jäämisen kunniaksi oli haikean tunteikas. Hän oli ollut 35 vuotta saksankielen lehtorina sekä harrastanut ja nauttinut elämästä – nyt hän oli eläkeläinen, joka saisi kitkutella niukoilla tuloilla hamaan loppuun asti.

”Viel Glück!” – onnea tässä tosiaan tarvitaan, Niina miettii.

Henkilökohtainen pankkineuvoja oli kannustanut Niinaa tekemään suunnitelman säästämiseen, jotta saisi rahoilleen paremman tuotto-odotuksen eläkevuosia silmällä pitäen. Suunnitelma jäi kuitenkin tekemättä, kun aina tuli jokin matka tai konsertti, joka nielaisi ajan ja lohkaisi säästöistä ison siivun. Vuosien myötä inflaatio nakersi jäljelle jääneiden säästöjen tuoton.

Kaksitoista vuotta sitten 20 000 eurolla olisi reissannut vielä monen monta kertaa Saksaan, mutta ei enää tämän päivän hinnoilla, Niina miettii.

Ihanat muistot jokilaivaristeilyiltä ja päätähuimaavista näkymistä keskiaikaisen linnan tornista toki säilyvät. Nyt Niinan sydäntä kylmää, kun hän tajuaa, että joutuu luopumaan Wagner-seuran Saksan-matkoista ja laskemaan eläkkeensä jokaisen euron tarkkaan.

12 vuotta myöhemmin: Eurot poikimassa eläkerientoja varten

– No Niina, mitä aiot tehdä ihan ensimmäisenä eläkkeelle päästyäsi? Perustaa konditorian? Tämä torttu on nimittäin taivaallista, rehtori sanoo, nuolaisee sormenpäätään ja kerää linziläisen vadelmatortun viimeiset muruset lautaselta.

Työkaverit ovat kerääntyneet Niinan ympärille. Lusikat kalahtelevat monenkirjavien kahvimukien reunoihin. Niinan edellisiltana leipoma saksalainen torttu on hävinnyt lautaselta pala kerrallaan parempiin suihin.

– Jaa-a, ehkäpä ryhdyn vanhoilla päivilläni vielä leipuriksi, mutta ihan ensiksi suuntaan rakkaan Reininlaakson sijaan Baijeriin kirkkokierrokselle! Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja, Niina sanoo ja naurahtaa.

– Sinulla ei vauhti hyydy eläkkeelläkään! Olemme tainneet maksaa sinulle hyvää palkkaa, kun vietät reissussa enemmän aikaa kuin kotona, rehtori tokaisee.

Niina hymyilee ja nuolaisee viimeiset vadelmahillot lusikastaan. Pitäisi varmaan leipoa piirakka myös pankkineuvojalle, Niina miettii.

Onneksi Niina kuunteli aikoinaan pankkineuvojaa, joka patisti hänet laittamaan säästämänsä 20 000 euroa poikimaan. Hän oli jatkanut lisäksi säännöllistä kuukausisäästämistä sekä noudattanut pitkäjänteisesti hänelle räätälöityä yksilöllistä suunnitelmaa, jossa otettiin huomioon hänen oma riskinottokykynsä. Sen ansiosta hänellä on nyt koossa mukava pesämuna eläkevuosien seikkailuja varten.

Varaa aika tapaamiseen ja tee säästämisen suunnitelma

Teksti: Paula-Maija Wallin

Kuvitus: Ville Korhonen

Kopioi sivun linkki: