Kumpi kannattaa: Kaikki sileäksi vai unelmat todeksi?

Kovapalkkainen konsultti Tuomas on maksanut asuntolainansa lähes pois. Häntä houkuttelee ajatus leveästä elämästä vailla murheita huomisesta, vaikka järki käskeekin säästämään tulevaisuuden unelmia varten.

Konsulttikollega pajattaa hämärän neuvotteluhuoneen etuosassa.

– Kun yhdistätte pirstaloituneet tuoteyksikkönne ja keskitytte strategisiin ydinosaamisalueisiinne…

Suurella näytöllä vilistävät piirakka- ja pylväsdiagrammit toisensa perään. Tuomas yrittää estellä pitkin kurkkua hiipivää haukotusta. Hän sammutti työkoneensa edellisenä iltana vasta puolenyön jälkeen, joten unet jäivät taas liian lyhyiksi.

Hyvän palkan eteen on pakko painaa pitkää päivää, Tuomas miettii ja kaataa kuppiin lisää kahvia.

Kollega jatkaa yksinpuheluaan. Epämukavuusalueet, muutosvastarinnat ja haasteet. Vaikka konsulttijargon tuntuu Tuomaksen mielestä hetkittäin turhalta ja yhdentekevältä, kollegan puheen rytmissä nyökkäilevä kuulijakunta tuntuu olevan vakuuttunutta.

Hyvä niin, Tuomas hymähtää.

Tuomas vilkaisee vaivihkaa älypuhelimensa näyttöä: viisitoista uutta sähköpostia ja esimieskin on yrittänyt tavoittaa. Hänen katseensa viipyy kuitenkin taustakuvassa, jossa auringon mehukkaiksi kypsyttämät appelsiinit riippuvat raskaina oksilta valmiina poimittaviksi. Sitten joskus vuosien päästä, kun ura liikkeenjohdonkonsulttina olisi ohi, hän haluaisi muuttaa vaimonsa kanssa Espanjaan ja ryhtyä appelsiinifarmariksi. Sitä ennen hänellä olisi vielä monta strategiaa ja toimintamallin jalkauttamista tehtävänä.

Isoisältään saamansa perinnön turvin Tuomas on pystynyt maksamaan lähes kokonaan perheensä paritalon puolikkaan asuntolainan. Hän on laittanut nuoresta asti rahaa säästöön, mutta nyt olisi oiva tilaisuus laittaa loput 15 000 euroa kasvamaan tuottoa. Miten rahat kannattaisi jakaa rahastoihin ja muihin sijoituksiin, jotta eläkevuosiin mennessä olisi koossa mahdollisimman mehevä potti? Entä miten markkinamuutoksiin pitäisi suhtautua? Tuomas päättää soittaa heti seuraavalla viikolla pankkiin.

– Tuomas, olisiko sinulla vielä lisättävää prosessin jalkauttamisen suhteen?

Työkaverin kysymys riuhtaisee Tuomaksen harhailevat ajatukset takaisin tähän hetkeen. Hän työntää puhelimen taskuunsa ja rykäisee.

– Grhm, ei suinkaan. Näyttäisin tälle vihreää valoa!

20 vuotta myöhemmin: Leveää elämää ja hetken huumaa 

Tuomas selaa läpi vanhoja valokuvia. Yhdessä niistä punaiseen liehuvaan satiinimekkoon verhoutunut vaimo nojaa samppanjanvalkean Jaguarin keulaan ja hymyilee leveästi.

– Katso Leena, muistatko, kun vuokrasimme Nizzasta tuon upean auton, jolla ajelimme viinialueilla ja söimme parhaissa ravintoloissa? Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä!

– No ei oltu ei, mutta sinulla taisi kyllä olla silloin joku neljänkympin kriisi, vaimo sanoo ja naurahtaa.

Tuomas hymähtää. Uransa huipulla olevalla konsultilla taisi vauhti sokaista; puhelu pankkiin unohtui ja vaihtui puheluun matkatoimistoon. Isoisän perintö valui läpi sormien. Asuntolainan he sentään saivat maksettua ja kerättyä eläkesäästöjä. Leveä elämä oli ihanaa, mutta sen vuoksi unelma suuremmista säästöistä jäi toteutumatta.

20 vuotta myöhemmin: Unelmat todeksi fiksuilla sijoituksilla

Nasta napsahtaa muistitauluun. Tuomas nojaa taaksepäin työtuolissaan ja katselee tyytyväisenä kiinnittämäänsä kuvaa valkoiseksi rapatusta talosta uima-altaineen.

– Mikäs torppa se siinä on? Tuomaksen työkaveri kysyy.

– Kesämökkini Alicantessa, Tuomas sanoo.

– Aika hulppean näköinen mökki, sanoisin! Oletko sinä voittanut lotossa? työkaveri sanoo ja hörähtää.

– No enhän minä, vaan säästänyt ahkerasti ja sijoittanut harkitusti. Tarkoituksena on viettää tuolla enemmänkin aikaa, kun jäämme vaimon kanssa muutaman vuoden päästä eläkkeelle, Tuomas kertoo.

Työkaveri kurottaa lähemmäksi kuvaa niin, että nenä melkein koskettaa paperin pintaa.

– Mitä tuolla taustalla rinteessä näkyy? Ovatko nekin sinun maitasi? hän kysyy.

– Juu, se on meidän appelsiinifarmimme, Tuomas sanoo ja hymyilee eikä pysty enää peittelemään tyytyväisyyttään.

Varaa aika tapaamiseen ja tee säästämisen suunnitelma

Teksti: Paula-Maija Wallin

Kuvitus: Ville Korhonen

Kopioi sivun linkki: