Päivitetty 11/2017

Rakkaussuhteessa rahasta puhuminen voi tuntua vaikealta, mutta on usein arjen sujumisen kannalta tärkeää. Nordea Ajassa -palvelu tutki, miten rahaan suhtaudutaan parisuhteissa.

Muuttoauto kaartaa keltaiseksi maalatun 50-lukulaisen kerrostalon pihaan. Rakastunut nuoripari kantaa tavaroita ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Koska talous on nyt yhteinen, on aika miettiä, miten paljon kumpikin laittaa rahaa yhteiseen kassaan. Asiantuntijana työskentelevä Onni tienaa kuukaudessa lähes 2 000 euroa enemmän, kuin maisteriopintojaan viimeistelevä, osa-aikatöitä tekevä Hanna.

Hanna ja Onni voisivat olla yksi Minun, sinun vai meidän rahat? -kyselyyn vastanneista pareista, sillä lähes 70 prosenttia kyselyyn vastaajista oli 21–40-vuotiaita nuoria aikuisia. Tulokset kuvaavat siten pääasiassa Y-sukupolven, eli milleniaalien, käyttäytymismallia.

Vastaajista 88 prosenttia oli naisia, ja vastaajista enemmistön (45 prosentissa tapauksista) puoliso tienasi enemmän kuin vastaaja itse. Näissä tapauksissa puoliso tienasi useimmiten (36 prosentissa tapauksista) tuhannesta kahteen tuhanteen euroa enemmän kuin vastaaja. Loput vastaajista tienasivat joko suunnilleen saman verran tai puolisoaan enemmän.

Miten menot kannattaisi parisuhteessa jakaa, etenkin jos toinen tienaa enemmän kuin toinen? Mistä rahariidat syntyvät, ja miten niitä voisi ehkäistä?

Omat rahat, mutta myös yhteisiä tilejä

Kaksikymppinen nainen, jonka puoliso tienaa häntä 1 001–2 000 euroa enemmän, kuvailee parisuhteensa taloudenhoitoa näin:

Kumpikin laittaa saman prosenttiosuuden nettotuloistaan yhteiselle tilille. Opiskelen vielä, joten tulotasoni on huomattavasti puolisoani matalampi vielä jonkin aikaa. Koen tästä ajoittain itse hieman huonoa omaatuntoa, mutta olemme keskustelleet asiasta ja molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta siihen, pitäisikö pariskunnan rahojen olla yhteisiä vai ei. Jokaisen pariskunnan tulisi keskustella asiasta ja löytää juuri heille sopiva malli.

Pariskunnalla on käytössään omien tilien lisäksi yhteiset taloudenhoito- ja lainanhoitotilit.

61 prosentilla vastaajista oli omien tilien lisäksi myös yhteisiä tilejä. Yhteisistä tileistä selkeästi yleisin oli taloustili. Lisäksi vastaajilla saattoi olla esimerkiksi lainanhoitotili, matkatili tai säästötili. Ratkaisuun oli useimmiten päädytty siksi, että se selkeytti yhteistä rahankäyttöä.

Yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen Nordeasta sanoo, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta siihen, pitäisikö pariskunnan rahojen olla yhteisiä vai ei. Jokaisen pariskunnan tulisi keskustella asiasta ja löytää juuri heille sopiva malli.

– On kuitenkin hyvä vaihtoehto, että molemmilla on ainakin yksi oma tili, jonne palkat ja etuudet menevät. Tämä selkeyttää asioita, jos vaikka tulisikin ero.  

Kärkkäinen pitää myös ajatusta yhteisestä taloudenhoitotilistä kätevänä, koska sieltä on helppo automatisoida perheen yhteiset menot.

– Toisaalta myös erilliset tilit voivat toimia.

Molemmille itsenäistä käyttörahaa

Vauvan kanssa kotiin jäänyt kolmekymppinen nainen kuvailee omaa tilannettaan näin:

Olin vauvan kanssa kotona, ja mies syyllisti minua, että hän maksaa kaiken. Se tuntui minusta epäreilulta. Maksoin kuitenkin pienistä tuloistani silloinkin osuuteni menoista, eikä omaa rahaa jäänyt yhtään, toisin kuin palkkaa saavalle puolisolleni.

Helsingin yliopiston dosentti Anu Raijaksen mukaan on tärkeää, että molemmille jää omaa käyttörahaa, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla. Moni tutkimus tukee väitettä.

Jos käyttörahaa ei jää omiin menoihin, alkaa se pidemmän päälle syödä heikompaa osapuolta ja siten myös parisuhdetta. Ei ole oikein, että kaikki raha menee vain yhteisen talouden pyörittämiseen. 

Kärkkäinen on samaa mieltä. Menot voi jakaa millä tavalla tahansa, kunhan molemmille jää myös omaa, itsenäistä käyttörahaa.

Kyselyssä käy ilmi, että pariskunnilla on pääasiassa kaksi tapaa jakaa yhteisen talouden menot. Menot jaetaan joko suhteessa tuloihin tai tasapuolisesti tuloeroista riippumatta. Harvinaisin tapa kyselyn mukaan on se, että molemmille jää pakollisten menojen jälkeen suunnilleen yhtä paljon käteen tai että pariskunnalla ei ole mitään suunnitelmaa rahankäytöstä.

Rahariitoja voi ehkäistä puhumalla

Kyselyn mukaan rahasta ei tule niin helposti riitaa, jos pariskunta on sopinut yhteisymmärryksessä, miten rahaa käytetään ja minkä verran kumpikin laittaa yhteiseen kassaan. 

Yhteisen budjetin suunnittelu voi auttaa ennaltaehkäisemään riitoja. Silloin säästäväisempi osapuoli tietää, ettei tuhlailevampi pääse kuluttamaan yhteisiä rahoja holtittomasti.

Yksi kyselyyn vastanneista kertoo näin:

Ei ole tullut riitaa. Aikaisemmin oli hankala selvittää, kumpi on maksanut enemmän, mutta nyt kun on yhteinen tili, kaikki menee helpommin.

Kärkkäinen on samaa mieltä, että pariskunnan tulisi sopia rahankäytöstä ja löytää heille sopiva malli.

– Yhteisen budjetin suunnittelu voi auttaa ennaltaehkäisemään riitoja. Silloin säästäväisempi osapuoli tietää, ettei tuhlailevampi pääse kuluttamaan yhteisiä rahoja holtittomasti.

Budjettia tulisi kuitenkin päivittää, jos tulot muuttuvat, jotta toisellekin jää omaa rahaa. Raijas on samaa mieltä.

– Keskustelu ja asioista sopiminen on väistämätöntä ja ehdottoman tärkeää etenkin tilanteissa, joissa tapahtuu jokin muutos, kuten työttömyys tai vauvan syntymä. Silloin ei voida olettaa, että toisen taloudellinen panos olisi yhtä suuri kuin ennen. Vauvan hoitaminenkin on yhtä lailla arvokasta.

Samantyyppinen tapa käyttää rahaa auttaa

Raijaksen mukaan monessa tutkimuksessa on tullut esille, että vähiten riitoja rahasta syntyy silloin, kun puolisot suhtautuvat kuluttamiseen ja säästämiseen samankaltaisesti.

– Jos toinen haluaa nauttia elämästä ja toinen on pihtari, suhde ei välttämättä pidemmän päälle toimi.

On syytä muistaa, että rahankäyttötavat siirretään usein omille lapsille. Kun perheessä keskustellaan raha-asioista ja hoidetaan ne hyvällä tavalla ja reilusti, lapset saavat terveen mallin rahaan ja sen käyttöön.

Kyselyssäkin eripuraa aiheutti toisen säästäväisyys ja toisen tuhlailevaisuus. Kaksikymppinen avoliitossa elävä nainen kuvailee omaa parisuhdettaan näin:

Kulutan helpommin rahaa kuin puolisoni. Niin sanottu huolimattomuuteni voi joskus aiheuttaa kismaa, kun puolisoni on taas säästeliäämpi. Suurempia riitoja ei kuitenkaan tule, sillä teemme kompromisseja.

Raijaksen mukaan on syytä muistaa, että rahankäyttötavat siirretään omille lapsille. Kun perheessä keskustellaan raha-asioista ja hoidetaan ne hyvällä tavalla ja reilusti, lapset saavat terveen mallin rahaan ja sen käyttöön.

Kyselyyn vastasi 150 parisuhteessa elävää henkilöä. Avioliitossa eli 51 prosenttia ja avoliitossa 43 prosenttia vastaajista. Loput elivät kahdessa erillisessä taloudessa.

Minun, sinun vai meidän rahat? Olisiko aika suunnittella talouttanne yhdessä?

P.S. Lue viisi vinkkiä rahankäytön hallintaan

Teksti: Mari Ihalainen

Kuvat: Pinja Nikki

Kopioi sivun linkki: