Lasten viikkorahat herättävät keskustelua puolesta ja vastaan. Kannattaako lapsille antaa viikkorahaa tehtyjä kotitöitä vastaan? Mikä on sopiva summa?

Tiskikoneen tyhjennystä, roskien vientiä ja imurointia. Kotityöt ovat tuttuja askareita niin lapsille kuin aikuisillekin. Kahden lapsen äiti Sanna Ilonen kertoo, että heidän perheessä viikkorahaa saa viikkokohtaisesti tehtyjen kotitöiden osalta. Kesällä lapset voivat tienata ylimääräistä leikkaamalla nurmikon.

Lasten kotityöt on listattu taulukkoon, johon kirjataan myös, mitä he ovat viikon aikana tehneet. Jokaisesta suoritetusta askareesta saa yhden ruksin ja viikkorahan suuruus määräytyy viikon aikana tehtyjen töiden mukaan. Viidellä ruksilla lapset voivat tienata kolmesta viiteen euroon viikossa.

– Rahoilla lapset shoppailevat tai viettävät leffailtaa kavereiden kanssa. Viikkorahat eivät mene lauantaikarkkeihin, sillä minä ostan viikonloppukarkit, Ilonen sanoo.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen kertoo, että viikkoraha nähdään monessa perheessä taloudellisena kannustimena. Sen avulla lapset oppivat, mistä raha tulee ja miten sitä käytetään. Vanhempien on Kärkkäisen mukaan kuitenkin hyvä opettaa lapsille, että vaikka ylimääräisestä työstä voi tienata, askareita tehdään kotona myös pyyteettömästi ilman rahapalkkiota.

– Jokaisen perheen on mietittävä sopiva viikkorahakäytäntö, joka toimii juuri heillä, Kärkkäinen lisää.

Viikkoraha opettaa rahankäyttöä 

Ilonen näkee viikkorahan antamisen talouskasvatuksena, jolla hän opettaa 10-vuotiaalle tyttärelleen ja 9-vuotiaalle pojalleen muun muassa säästämistä. Hän ei halua hallita liikaa lasten rahankäyttöä, jotta he oppivat viisasta rahankäyttöä omien valintojensa kautta. 

– Toivon, etteivät lapseni ole välittömästi tuhlaamassa kaikkea rahaa – oli ne viikkorahoja tai muita säästöön tarkoitettuja rahoja, Ilonen kertoo.

Hän yrittää opettaa, että viikkorahojen suhteen on hyvä olla tarkkana.

– Onneksi lapseni ovat hyviä kuuntelijoita ja kysyvät aina mielellään neuvoja.

Välillä kaupassa lapsi haluaisi ostaa jonkin tietyn tavaran, vaikka vastaavanlainen löytyy jo kotoa. Silloin Ilonen yrittää saada lasta miettimään, kannattaako siihen käyttää vaivalla ansaittuja rahoja vai miettiä vielä muita vaihtoehtoja.

Kärkkäisen mukaan viikkorahaa annetaan yleensä, jotta lapsi oppii hiljalleen rahan arvoa ja sen käyttöä. Lasten kasvaessa heille on Ilosen tapaan hyvä antaa enemmän vastuuta ja myös tilaa itsenäisille päätöksille raha-asioissa.

Kun lapsi saa käyttöönsä viikossa tietyn summan, hän oppii kuluttamista ja valintojen tekemistä: jos haluaa tehdä isomman hankinnan, rahaa on säästettävä pidemmän aikaa.

Mikäli lapsella on useampi ostos mielessä ja vaikeuksia päättää, mihin raha on järkevä käyttää, on vanhemman hyvä neuvoa ja ohjeistaa. Kärkkäinen neuvoo kysymään lapselta suoraan, kuinka paljon rahaa hänellä on käytettävissä ja minkä tavaran hän haluaisi mieluiten ostaa. Yhdessä pohtimalla ja ohjaamalla nuorikin lapsi oppii turvallisesti hallitsemaan rahankäyttöä ja ymmärtää, minkä arvoisia eri asiat ovat.

Myöhemmällä iällä lapselle voi selittää, miten rahaa ansaitaan ja miten sitä voi kerryttää.

Kun rahankäytön perusteet ovat hanskassa, lapselle voi opettaa monimukaisempia asioita.

– Myöhemmällä iällä lapselle voi selittää, miten rahaa ansaitaan ja miten sitä voi kerryttää, Kärkkäinen opastaa.

Miten paljon on sopivasti viikkorahaa?

Viikkorahan määrä herättää keskustelua ja mielipiteitä. Kuluneen syksyn aikana Nordea kysyi Twitterissä seuraajiltaan, paljonko alakouluikäisen lapsen viikkoraha voisi olla. Yli puolet kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että 5–8 euroa on sopiva summa. Mutta riittääkö se nykypäivänä mihinkään?

Ilosen mielestä lapsi voi tulla toimeen alle kymmenellä eurolla viikossa riippuen siitä, mitä menoja se käsittää. Jos summan pitäisi riittää useampaan asiaan, loppuvat rahat nopeasti kesken.

– Esimerkiksi yksi elokuvalippu maksaa noin 10 euroa. Jos lapsi saa viikossa alle 10 euroa, niin summa ei riitä edes yhteen pääsylippuun. Mikäli vanhemmat ostavat leffaliput ja -popkornit ja lapsi saa viikkorahan omaan käyttöön, niin silloin summa on mielestäni riittävä, Ilonen sanoo.

Kärkkäisen mukaan alakouluikäiselle 5–8 euroa viikossa on hyvä keskiarvo.

Ensimmäisellä luokalla lapsella ei yleensä ole hirveästi menoja, mutta kuudesluokkalaisella alkaa olla sitäkin enemmän. Sitä mukaa, kun lapsi kasvaa, kertyy myös menoja – harrastuksia, leffailtoja kavereiden kanssa ja vaateostoksia. Lapset saattavat tosin olla summasta eri mieltä.

– Jos viikkorahan sopivaa määrää olisi kysytty lapsilta, niin summa olisi varmaan ollut suurempi, Kärkkäinen lisää ja naurahtaa.

Avointa keskustelua arjen menoista

Osa talousopeista omaksutaan kasvatuksen ja esimerkkien kautta, mutta myös luonteenpiirteillä ja persoonallisuuden eroilla on huomattavan paljon merkitystä lasten talouskäyttäytymiseen. Saman kasvatuksen saaneet lapset voivat suhtautua säästämiseen ja rahankäyttöön eri tavoin. Yksi voi tuhlata viikkorahan välittömästi ja toinen kerätä kaikki rahat säästöön.

Tällä hetkellä Ilosilla lasten talouskäyttäytymisessä ei ole huomattavia eroja. Äiti on tyytyväinen, jos kumpikaan ei ole heti taskurahan saatuaan lompakko kädessä tuhlaamassa. Ilosen mukaan ikä on kuitenkin asia, joka vaikuttaa lasten rahankäyttöön.

– Tyttäreni on pian 11-vuotias, joten hänen elämänsä on ihan erilaista kuin 9-vuotiaan poikani.

Teini-ikää lähestyvä tytär haluaa käydä kaupoilla sovittamassa vaatteita ja ostamassa uusia korvakoruja. Ilosen mukaan tyttären koko rahankäyttökulttuuri on muuttumassa, sillä nykyään shoppailu kiinnostaa aiempaa enemmän.

Kärkkäisen mukaan lasten rahankäytön suunnittelu on tärkeää varsinkin isojen summien kohdalla, jottei suuria summia tuhlata vahingossa heti karkkiostoksiin.

Ilosten perheessä lapset saavat käyttää viikkorahansa, mihin haluavat. Yleensä he joko säästävät sen isompaan hankintaan tai käyttävät sen viikon sisällä. Suurien 50 ja 100 euron summien kohdalla vanhemmat keskustelevat lasten kanssa, miten rahan voi säästää ja mitä kaikkea sillä voi tehdä.

Haluan, että he ymmärtävät, miksei perhe käy huvipuistossa päivittäin.

Myös muiden arkisten menojen kohdalla käydään avointa keskustelua. Esimerkiksi uimahallireissun jälkeen Ilonen mainitsee satunnaisesti lapsilleen uimahallin sisäänpääsymaksun, jotta he alkaisivat hahmottaa rahan arvoa. Arkipäivän rahakeskusteluista on Ilosen mukaan hyötyä lapsille.

– Haluan, että he ymmärtävät, miksei perhe käy huvipuistossa päivittäin.

Yleensä Ilonen maksaa viikkorahan käteisellä, mutta lapsille on avattu jo pankkitilit. Lapsilla ei kuitenkaan ole tileille vielä pääsyä, vaan vanhemmat huolehtivat niistä ja lisäävät sinne ajoittain rahaa. Tilejä ei erikseen syynätä, vaan tileille kertyneet summat ovat siellä eikä niihin kosketa.

Ilonen tuumaa, että toistaiseksi lasten pankkiasiointi on vielä vähäistä. Tämä kuitenkin varmasti muuttuu tulevaisuudessa, kun lapset saavat ensimmäiset maksukortit tileilleen.

Joululahjarahat seteleinä vai lahjakortteina?

Joulun aikaan joululahjat ovat perheille perinteinen menoerä. Tavaralahjat ovat suosittuja vuodesta toiseen. Jos haluaa antaa lapselle lahjaksi rahaa, kirjekuoressa olevien seteleiden sijaan voi antaa myös erilaisia lahjakortteja. 

Ilosen perhe on joululahjojen suhteen murrosvaiheessa, sillä lapset eivät ole enää niin nuoria. Tänä vuonna joululahjat annetaan lapsille tavarapainotteisesti, vaikka niihinkin liittyvät toiveet ovat muuttuneet vuosien saatossa.

– Tyttäreni saattaa nykyään pyytää tietyn tyyppisiä sisustustavaroita, vaatteita ja koruja lahjaksi. Tänä vuonna hän on pyytänyt esimerkiksi uusia pussilakanoita ja lahjakorttia vaateliikkeeseen, Ilonen kertoo.

Ennen joulua Ilosen lapset osallistuvat vanhempiensa joululahjahankintoihin, mutta eivät rahallisesti. Yleensä he vinkkaavat isälle, mitä tämän kannattaisi ostaa äidille lahjaksi. Parhaille kavereille tytär saattaa ostaa jonkin pienen korun, jonka Ilonen maksaa. Myös mummon ja papan lahjat menevät aikuisten rahapusseista.

Vanhemmat eivät anna lapsille lahjaksi suoraan käteistä, vaan esimerkiksi lahjakortteja tai leffalippuja. Isovanhemmat antavat yleensä setelilahjat.

Kärkkäinen vinkkaa, että lapsilta kannattaa hyvissä ajoin udella joululahjatoiveita. Heillä saattaa olla isompi hankinta mielessä, esimerkiksi uusi polkupyörä seuraavaksi kesäksi. Silloin vanhemmat voivat yhdessä lapsen kanssa suunnitella, miten summa saadaan kasaan. Lapselle voi esimerkiksi avata säästötilin, johon kerätään joululahjarahoja. Mikäli lapsella ei ole erillistä säästötavoitetta, lahjakortit ovat hyvä tapa ohjata, mihin lahjaraha käytetään.

Joulun aikaan liittyy aina jonkinlaista taikaa. Kaikkien lahjojen antajaa ei tarvitsekaan tietää – ties vaikka tonttu olisi ollut asialla.

– Yritän herättää sellaista ajatusmallia, että joulupukki tuo lahjat, mutta lapset alkavat olla jo hieman liian vanhoja siihen, Ilonen sanoo ja nauraa.

Olli Kärkkäisen neljä tärkeintä vinkkiä lasten viikkorahoihin ja rahankäyttöön:

  • Jokaisen perheen kannattaa miettiä heille sopivin viikkorahakäytäntö
  • Lasten on hyvä oppia osallistumaan kotitöihin myös ilman rahallista palkkiota
  • Viikkoraha on näppärä tapa opettaa lapsille rahanhallintaa ja säästämistä
  • Joululahjatoiveita kannattaa kysellä lapsilta hyvissä ajoin. Mikäli heillä ei ole erityistä säästötavoitetta, on lahjakortti hyvä tapa ”ohjata” rahankäyttöä

Harkitsetko lapsellesi maksukorttia? Tutustu Nordea Electroniin

Tutustu tarkemmin alaikäisen pankkiasiointiin

Katso Omat rahat -ohjelma, jonka aiheena on lapset ja raha

Teksti: Paula Karppinen

Kuvat: Pinja Nikki

Kopioi sivun linkki: