Noin joka kolmas suomalainen on joskus tehnyt vapaaehtoistyötä. Yksi heistä on imatralainen Kristiina Ruohio, jonka sydämessä on tilaa niin omille kuin kehitysmaidenkin lapsille. Onnistunut Nenäpäivä-tempaus vei Ruohion Tansaniaan, missä keräysvarat muuttavat ihmisten tulevaisuutta.

Lahjoita joululahja vähäosaiselle lapselle, osta kukka seniorille, tipauta kolikko joulupataan. Joulu on antamisen, auttamisen ja yhteisen hyvän aikaa.

Auttaa voi muutenkin kuin lompakkoaan raottamalla. Vapaaehtoistyö on keino lahjoittaa omaa aikaansa ja osaamistaan apua tarvitsevien hyväksi. 

Euroopan komission vuonna 2010 teettämän tutkimuksen mukaan 30–39 prosenttia Suomen aikuisväestöstä osallistuu tai on osallistunut vapaaehtoistyöhön. Se on melko hyvin: muiden EU-maiden kansalaisiin verrattuna me suomalaiset sijoitumme toiseksi aktiivisimpaan kategoriaan. 

Tavallisimmin suomalaiset tekevät vapaaehtoistyötä itselleen tutun yhteisön, kuten urheiluseuran, kautta. He pistävät paikkoja kuntoon talkoilla, pitävät myyjäisiä ja kuuluvat yhdistyksen hallitukseen.

Imatralaisen Kristiina Ruohion ja hänen työnantajansa, K-Supermarket Vuoksenniskan kauppiaspari Tero ja Kirsi Lehtosen vapaaehtoistempaus oli kuitenkin jotain hieman epätavallisempaa: he järjestivät huutokaupan.

Kristiina ja Nenäpäivä tekevät yhdessä hyvää

Pieni, tummahiuksinen nainen astuu lavalle imatralaisessa supermarketissa. Hänellä on ystävälliset silmät ja K-kaupan sini-punaraitainen työasu. Nainen on tuttu suurimmalle osalle yleisöä ja saa lämpimän vastaanoton aloittaessaan.

– Mie olen Kristiina Ruohio. Syyskuussa mie pääsin Nenäpäivä-matkalle Tansaniaan. Siellä mie näin, mitä viime vuoden Nenäpäivä-huutokaupasta saaduilla rahoilla saadaan aikaan.

Ruohion alustuksen jälkeen meklari julistaa huutokaupan alkaneeksi. Myytävänä on muun muassa astianpesukone, laskettelusukset, polkupyörä ja vuoden limsat – kaikki lähialueen yritysten lahjoittamia. Huutokaupan tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Nenäpäivä-keräykseen. 

Kerran vuodessa järjestettävä, valtakunnallinen Nenäpäivä-kampanja tuo esiin pitkäkestoisen kehitysyhteistyön merkitystä ja kerää varoja kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Nenäpäivä-säätiön taustalla on yhdeksän avustusjärjestöä, muun muassa Suomen UNICEF ja Suomen Punainen Risti.

K-Supermarket Vuoksenniskan Nenäpäivä-huutokauppa on vain yksi esimerkki monista tempauksista, joilla hyvän asian eteen kerätään rahaa. Suurin osa tapahtumista ja keräyksistä on tavallisten suomalaisten organisoimia. 

Huutokauppa järjestettiin viime vuonna ensimmäisen kerran, ja oli heti menestys: yksikään tavara ei jäänyt huutamatta, ja lahjoitettavaa kertyi yli 3000 euroa. 

Onnistuminen tuntui todella hyvältä. Silti Ruohio ei olisi mitenkään osannut aavistaa, kuinka suuresti huutokaupasta alkanut Nenäpäivä-taival mullistaisi hänen maailmankuvansa.  

Vain vajaan vuoden kuluttua huutokaupasta hän istuisi autossa keskellä Pohjois-Tansanian jylhää ylänköä yhdessä tähtitieteilijä Esko Valtaojan kanssa. 

Köyhän maan toiveikkaat ihmiset

Tuosta matkasta on nyt kaksi kuukautta.

Matka Kilimanjaron juurella sijaitsevasta Arushasta Viktoria-järven rannalle Mwanzaan kesti reilut yksitoista tuntia. Ruohio katseli ikkunasta ympärilleen levittäytyvää rutikuivaa mutta karun kaunista ylänkömaisemaa. 

Nenäpäivä-tiimi – Ruohio, Valtaoja ja kuvausryhmä – matkasivat Mwanzaan tutustuakseen yhden Nenäpäivän taustalla vaikuttavan järjestön, Fida Internationalin, avustustoimintaan. Kuivuuden runtelemalla seudulla Fida opettaa väestölle toimivia ja sopivia viljelymenetelmiä.

Mwanzassa Ruohio vieraili Fidan ylläpitämällä kateviljelmällä ja seurasi oppituntia tansanialaisessa koulussa. Hänen tärkein tehtävänsä oli kuitenkin tutustua paikallisten perheiden arkeen ja kertoa kokemuksistaan muille suomalaisille. Matkakokemukset taltioitiin Ylen Nenäpäivä-show-lähetyksessä esitettäviksi tarinoiksi.

Ruohio tapasi kolme perhettä ja vietti aina yhden päivän heidän elämäänsä seuraten ja siihen osallistuen.

Hän tapasi isoäidin, joka huolehti yksin 15-henkisestä lapsenlapsikatraasta. Ja Paul-pojan, jonka perhettä rasitti isän sokeutuminen.  

Kaikkein vahvimmin Ruohiota kosketti 11-vuotias Mariam, jotka sinnitteli arjessa kahdestaan isosiskonsa kanssa. Mariam siskoineen nähtiin myös Ylen Nenäpäivä-showssa. 

– Kun vierailimme heidän luonaan, tyttö oli syönyt viimeksi edellisenä päivänä, eikä seuraavasta ateriasta ollut tietoa. Silti hän jaksoi reippaasti lähteä kouluun, kävellä pitkän koulumatkan ja hakea vielä vettä kaivolta, Ruohio kertoo. 

Tansanian-matka oli rankka ja täynnä pysäyttäviä kokemuksia. Silti matkasta jäi päällimmäisenä mieleen välittäminen ja toivo. 

Kaiken sen kurjuuden keskellä elää toiveikkaita ihmisiä.

– Ihmiset ovat kokeneet kovia, mutta jaksavat silti olla iloisia. Hymy oikein loistaa heidän kasvoiltaan. Niiden ihmisten seurassa tuli itsellekin läheinen ja lämmin olo. Kaiken sen kurjuuden keskellä elää toiveikkaita ihmisiä.

Hyvä tahto, hyöty ja vaikeudet motivoivat

EU-komission tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyöhön aktivoi etenkin halu auttaa toisia ja pistää itsensä likoon jonkin hyvän asian puolesta. 

Hyvän tahdon jälkeen tulevat käytännöllisemmät syyt. Osa kyselyyn vastanneista kertoi tekevänsä vapaaehtoistyötä tavatakseen uusia ihmisiä ja rakentaakseen sosiaalisia verkostojaan, hankkiakseen henkistä ja ammatillista kokemusta tai oppiakseen uusia taitoja. 

Ruohion näkemyksen mukaan auttamaan ryhtyvät ne, joilla on ollut itsellään vaikeaa. Tai ihmiset, jotka ovat luonnostaan lämminhenkisiä ja empaattisia. He ymmärtävät, että vaikka heillä itsellään olisi asiat hyvin, maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole.

Ruohio kertoo haluavansa auttaa muita siksi, että on itse joutunut aina pärjäämään omin avuin. 

Ruohion lapsuuden perhe hajosi, kun hän oli vielä aivan pieni. Isä lähti omille teilleen, äiti teki raskasta vuorotyötä. Raskas ja niukka lapsuus sai Ruohion vannomaan, ettei hänen omien lapsiensa tarvitsisi koskaan kokea samaa.

Toisin kuitenkin kävi. 

Parisenkymmentä vuotta sitten, lasten ollessa pieniä, Ruohio takasi lainan. Velallinen ei pystynytkään maksamaan lainaa takaisin, ja Ruohio joutui maksajaksi. Velkataakka sotki myös oman talouden, lainat menivät ulosottoon ja rahat olivat todella vähissä. Välillä yksinhuoltajan tulot eivät meinanneet riittää edes ruokaan. 

– Vaikeinakin aikoina ajattelin vain lasteni parasta. Nyt tuntuu hyvältä, että voin auttaa kehitysmaiden lapsia, joilla ei oikeasti ole mitään.  

Samaistuminen saa auttamaan

Tutkimusten mukaan ihmiset auttavat herkimmin vertaistaan: entinen alkoholisti ryhtyy alkoholistin tukihenkilöksi ja syövästä toipunut tukee sairastuneita. 

Mikä sitten saa suomalaiset vuosi toisensa jälkeen ponnistelemaan kaukaisten kehitysmaiden hyväksi?

Nenäpäivä-säätiön markkinointi- ja viestintäpäällikkö Tea Saloranta pohtii, miksi suomalaiset haluavat auttaa kehitysmaiden lapsia ja heidän perheitään. 

Haaveet ovat kaikkialla samanlaisia, vaikka lähtökohdat ovat erilaiset.

– Haaveet ovat kaikkialla samanlaisia, vaikka lähtökohdat ovat erilaiset. 

Äiti toivoo lapselleen turvallista elämää ja hyvää tulevaisuutta, mahdollisuutta kouluttautua ja tehdä sitä, mistä tulee onnelliseksi – eli sitten Kuopiossa tai Kathmandussa. 

Kehitysmaissa perheet kamppailevat perusasioiden parissa: puhtaasta vedestä ja ravinnosta on pulaa. On sairauksia, jotka ovat Suomesta kadonneet jo aikoja sitten. 

Saloranta kertoo, miksi itse haluaa olla mukana auttamassa kehitysmaiden lapsia:

– Kukaan meistä ei voi valita, minne syntyy. Koen itse, että suomalaisena olen onnekas. Velvollisuuteni on auttaa niitä, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita. On asioita, joihin voin vaikuttaa omilla valinnoillani ja teoillani. Miksi en siis vaikuttaisi?

Tiedon lisääminen on yksi tärkeimmistä auttamismuodoista, joihin Nenäpäivä ja sen taustalla olevat järjestöt tähtäävät. Malaria-alueelle toimitetuista moskiittoverkoista on oikeasti hyötyä vasta, kun joku kertoo paikalliselle väelle, kuinka niitä käytetään. 

– Kun ihmiset saavat tietoa ja taitoa, he haluavat jakaa sitä myös ympärilleen. Hyvä kiertää ja luo lisää hyvää, Saloranta summaa.

Auttaminen on hauskanpitoa

Sitä paitsi hyvän tekeminen voi olla oikeasti hauskaa. Myös yhdessä olo ja yhteisöön kuuluminen ovat tärkeitä syitä ryhtyä vapaaehtoiseksi. Onnistumiset tuntuvat isommilta, kun ne voi jakaa muiden kanssa. 

Yksi Nenäpäivän viesteistä onkin, että auttamisesta saa tulla hyvä mieli. 

Vuosien varrella nähdyistä ja koetuista Nenäpäivä-tempauksista Salorannan mieleen nousee erityisesti toimittaja Kimmo Ohtosen huima heittäytyminen tämän vuoden Nenäpäivässä. Mies polki pyörällään 850 kilometriä Rovaniemeltä Tampereelle viidessä päivässä – kerätäkseen rahaa, mutta myös innostaakseen muita osallistumaan. 

Mutta osallistumisen tapoja on lukemattomia. Saloranta kertoo kaksi esimerkkiä: 

– Eräs koululuokka teki pellenaamareista julisteita, joiden kanssa he jalkautuivat lähiyhteisön yrityksiin. HP Suomen väki taas järjesti Nenäpäivä-juoksun toimistorakennuksensa ympäri ja haastoi yhteistyökumppaneitaan sponsoroimaan kierroksia.

Tavallinen hyväntekijä Tansaniaan

K-Supermarket Vuoksenniskan Nenäpäivä-huutokauppa vuosimallia 2015 on saatu päätökseen. Lähinnä kaupan tutusta asiakaskunnasta koostuva yleisö huusi paikallisten yritysten lahjoittamia tavaroita ja palveluja innostuneesti.

– Hyvin meni tänäkin vuonna, tienasimme Nenäpäivä-pottiin yhteensä 2261 euroa, Ruohio summaa.

Nenäpäivä-kampanjalla kerätyt varat käytetään Nenäpäivä-säätiön taustalla olevien avustusjärjestöjen pitkäkestoisiin kehitysyhteistyöprojekteihin. 

Moni suomalainen osallistuu auttamiseen ja toivoo Nenäpäivä-panoksensa pääsevän perille sitä tarvitseville. Kuvausmatkat avustusjärjestöjen kohdemaihin ovatkin tärkeä osa Nenäpäivän viestintää. 

– Matkoilla kuvattujen tarinoiden avulla koko Suomi pääsee osallistumaan auttamiseen ja näkemään itse, miten apu menee perille, Tea Saloranta kertoo.

Salorannan mukaan avustusmatkoille on lähetetty aiemmin lähinnä julkisuuden henkilöitä. Julkisuudesta tuttujen kasvojen käyttö on lähtöisin Nenäpäivän synnyinmaasta Iso-Britanniasta.

Tänä vuonna Nenäpäivä-kuvausmatkalle haluttiin lähettää kuvausryhmän matkaan tavallinen, Nenäpäivän parissa hyvää tehnyt suomalainen. Sopivaa matkalle lähtijää etsittiin ympäri Suomen.


Saloranta kertoo matkasta vastanneen tiimin halunneen löytää sopivan persoonan, jonka kokemuksiin olisi helppo samaistua ja joka olisi valmis kertomaan kameralle kokemuksistaan. Matka tulisi olemaan rankka, joten oli tärkeää, että henkilö myös todella haluaisi lähteä matkaan.

– Matkalle lähtijän valinnasta vastannut tiimi haastatteli mahdolliset matkalle lähtijät, ja Kristiinan vahva tahto lähteä vakuutti tiimin. Hänen sydämellisyytensä ja halu auttaa hurmasivat! Oikea koko Imatran mummi, Saloranta kehuu.

Huutokauppapäivän iltana koittaa Ruohion toinen H-hetki. TV2:lla lähetettävän, viisituntisen Nenäpäivä-shown huippuartistien, koomikoiden, viihdetähtien ja näyttelijöiden seassa nähdään eräs tuttu mummi Imatralta. Tansanian-matkan aikana kuvatusta materiaalista on koottu tarinoita, jotka tuovat Ruohion kokemukset koko Suomen nähtäväksi.

Mie olin nöyrä ihminen jo aiemminkin, mutta nyt mie olen vielä paljon nöyrempi.

Ehkä tarinat auttavat Ruohion perhettä ja työkavereita ymmärtämään, miksi syyskuiselta matkalta palasi muuttunut nainen.

– Mie olin nöyrä ihminen jo aiemminkin, mutta nyt mie olen vielä paljon nöyrempi. 

Nordealaiset ovat aktiivisia Nenäpäivään osallistujia: vuonna 2014 Nordean tiimi urakoi keräykseen yli 11 000 euron lahjoituspotin. Potti oli suurin henkilökuntatiimien keräämistä lahjoituksista. Tänä vuonna Nordean paikallistiimit ovat järjestäneet monenlaisia pienempiä Nenäpäivä-tempauksia. Lisäksi Nordea tukee Nenäpäivää maksuttomalla käteistilitysmahdollisuudella. Sen avulla kampanjaan osallistuvat tahot voivat tallettaa lipaskeräystensä käteistulot ilman erillisiä kustannuksia kassapalveluita tarjoavissa konttoreissa. 

Lue lisää:

Nenäpäivä.fi

CAF World Giving Index 2015

Volunteering in the European Union 2010

Teksti: Minttu Käenmäki

Kuvat: Jirina Alanko

Kopioi sivun linkki: