Lapselle saa puhua rahasta – talouskasvatuksessa voittavat avoimuus ja konkreettisuus

Kolmilapsisen perheen äiti Christa Kivinen on puhunut lapsilleen rahasta pienestä pitäen. Hän on edennyt talouskasvatuksessa askel askeleelta arjen esimerkkien kautta, lapsen ikä ja ymmärrys huomioiden.

Christa Kivisen perheessä puhutaan rahasta melkein päivittäin. Osaltaan tähän vaikuttaa Kivisen työ Nordean Talent Acquisition -tiimissä ja aviomiehen työ eläkeasioiden parissa. Pohjimmiltaan syy piilee kuitenkin ajassa ennen työuraa pankissa. Kivinen oli nuorena huoleton rahankäyttäjä. Nyt hän tahtoo kolmen lapsensa välttävän nuoruutensa kömmähdykset. 14-, 19- ja 20-vuotiaat lapset ovat oppineet jo pieninä, että raha ei kasva puussa ja kaikkea ei voi saada.

Avoimesti rahasta ja sen arvosta

Kivinen on halunnut lastensa ymmärtävän alusta asti, että rahan eteen pitää tehdä töitä.

– Meillä on puhuttu kotona paljon siitä, miksi ihmiset käyvät töissä, mitä raha on ja että joillakin rahaa on enemmän ja joillakin vähemmän. Työstä saatu raha ei välttämättä aina riitä kaikkeen, mitä haluaisi, ja toisten palkka voi olla suurempi kuin toisten, Kivinen summaa.

Rahasta on keskusteltu lasten kanssa mahdollisimman avoimesti. Heidät on otettu mukaan aikuisten arkeen myös raha-asioiden osalta. Rahasta ei kuitenkaan ole tehty perheessä numeroa, vaan siitä keskusteleminen on ollut luonteva osa perheen arkea.

Rahahuolia ei koskaan ole kaadettu lasten niskaan. Mikäli käyttörahaa on välillä ollut vähemmän, ovat vanhemmat painottaneet, että perheessä pärjätään hyvin, vaikka kaikkeen ei juuri nyt pystytä venymään.

Kivinen painottaa, että jokainen lapsi ja perhe ovat erilaisia. Hänen tapansa opettaa lapsilleen rahankäyttöä ei ole kiveen hakattu, mutta Kivisille se on sopinut hyvin. Perheen keskimmäinen kertoi juuri äidilleen, ettei ole missään vaiheessa kokenut talouskasvatusta jankutuksena tai rasituksena.

Päiväkotilaiselle raha aukeaa käytännön kautta

Kivisten perheessä rahan arvoa ruvettiin opettamaan lapsille jo päiväkoti-iässä. Kun Kivinen kävi lasten kanssa kaupassa, hän asetti ostoksille rajoja. Tätä kautta lapset rupesivat ymmärtämään, ettei kaikkea voi ostaa kerralla.

Kivinen on halunnut opettaa lapsiaan esimerkkien kautta. Pelkkä “ei” ei aina riitä, vaan lapsi tarvitsee myös selkeitä syitä. Pienelle lapselle syyt kannattaa kertoa konkreettisin esimerkein.

– Selitin lapsille, että esimerkiksi herkkuja ostettaessa on tehtävä valintoja. Jos otat tätä, sitten et voi ottaa tuota. Rahan arvo avautui lapsille käytännön kautta.

Lapset saivat ensikosketuksensa rahan ansaitsemiseen päiväkodin myyjäisissä. Isoimmat päiväkotilaiset osallistuivat esimerkiksi leipomiseen. Lapset oppivat, että myyjäisten ansiosta päästiin retkille tai saatiin esimerkiksi uusia kirjoja päiväkotiin.

Koululaiselle oma raha on tärkeä

Monissa perheissä rahankäyttöä opetetaan lapsille antamalla viikkorahaa. Näin tehtiin myös Kivisten perheessä. Viikkoraha tuli kuvioihin, kun lapset menivät kouluun.

– Koululainen alkaa jo hahmottaa oman rahan ja rahan ansaitsemisen merkityksen.

Viikkoraha ei tullut Kivisen lapsille täysin ilmaiseksi. Jokaiselle lapselle määriteltiin heidän iälleen sopivia askareita, kuten imurointia ja tiskikoneen tyhjennystä. Näppärä tapa opettaa tienaamisen idea on myös pullojen vieminen. Kun lapset vievät pullot itse, he saavat pitää panttirahat.

– Työstä seuraa palkka, ja lapsi oppii ymmärtämään, että oman rahan eteen täytyy yleensä tehdä jotakin.

Rahankäytöstä keskusteltaessa erilaiset esimerkit tulivat tarpeeseen myös silloin, kun Kivisen lapset olivat kouluikäisiä. Mutta mitä vanhemmaksi lapset tulivat, sitä helpompaa oli Kivisen mielestä ottaa mukaan hiukan monimutkaisempia esimerkkejä.

Esikoisen tietokonepelaamisesta tuli kerran melkoinen lasku. Pienet ostokset pelin sisällä olivat kertyneet kuukausien kuluessa suureksi summaksi. Jotta poika hahmottaisi, kuinka paljon oli kuluttanut, Kivinen tulosti tiliotteen, merkitsi siihen kaikki summat ja näytti ne pojalle.

– Siihen se törsääminen sitten loppui!

Myös säästämisen käsite tuli lapsille tutuksi kouluiässä. Perhe käy vuosittain ulkomaanmatkalla. Vanhemmat maksavat matkat, mutta reissua varten lapset ovat itse säästäneet käyttörahansa. Säästönsä lapset ovat saaneet käyttää kohtuuden nimessä siihen, mihin itse haluavat.

Vanhempien lasten kanssa katsotaan tulevaan

Teini-iän kynnyksellä lasten viikkorahat vaihdettiin kuukausirahoihin. Kivisen mielestä kuukausiraha sopii vanhemmalle lapselle viikkorahaa paremmin, sillä se opettaa oman rahankäytön suunnittelua.

– Kun lapset ovat olleet vanhempia, olemme puhuneet paljon eteenpäin ajattelemisesta, Kivinen kertoo. Kuukausiraha on vähän kuin kesätöistä saatu palkka. Se tulee vain kerran kuussa, ja siksi sitä pitää käyttää suunnitelmallisesti.

Ajokorttien hankkimisesta puhuttiin jo aikaisin, jotta rahat kalliiseen autokouluun saatiin säästettyä yhdessä ennakkoon.

Vanhimmille lapsille hankittiin omat pankkikortit 15-vuotiaina. Kivisen mielestä on hyvä, ettei pankkikorteissa ole enää 15-vuoden ikärajaa, sillä lapset ovat hyvin yksilöllisiä. 14-vuotias kuopus osaa jo nyt hoitaa raha-asiansa niin hyvin, että hänelle hankitaan jo muutaman viikon kuluttua pankkikortti.

Omilla tileillä ollaan yhdessä vanhempien kanssa harjoiteltu laskujen maksamista. Tileiltä on maksettu yhdessä esimerkiksi vanhempien lasten autokoululaskuja. Samalla nuorten kanssa on ollut luonnollista puhua paljon siitä, mitä omaan kotiin muuttaminen tuo tullessaan. Keskusteluja on käyty niin asuntosäästämisestä, vakuutuksista, sähkölaskuista kuin yhtiövastikkeista.

– Nyt kun lapset ovat vanhempia, olen halunnut korostaa, että vapaus tuo mukanaan myös vastuuta.

Pikavipeistä ja niiden vaaroistakin on puhuttu. Kivinen on korostanut, että jos joku asia menee pieleen, ei sitä pidä jättää hoitamatta. Jos rahan suhteen tulee huolia, tai asiat menevät solmuun, tulee siitä kertoa vanhemmille heti.

– Olen painottanut, että niin kauheaa asiaa ei ole, ettei siitä voi meille tulla kertomaan.

Talouskasvatus ei ole rakettitiedettä

Kivinen muistuttaa, että vanhemman ei tarvitse olla talousguru. Maalaisjärjellä pärjää hyvin, ja tärkeintä on toimia esimerkkinä arjen raha-asioissa.

Vanhempien on hyvä myös pysyä ajan hermoilla ja opetella käyttämään esimerkiksi mobiilipankkia ja erilaisia sovelluksia, jotta niiden käyttöä voi sitten näyttää lapselle. Kivinen myöntää, että digiasioissa roolit ovat kylläkin välillä kääntyneet toisin päin.

– Digitaalisuus tuntuu olevan nykypäivän lapsilla niin geeneissä, että välillä lapset opettavat minua, Kivinen naurahtaa.

Lapselle viikkorahaa, mutta kuinka paljon?

Electron on nuoren ensimmäinen pankkikortti

Ajokortti haltuun hinnalla millä hyvänsä?

Teksti: Oona Kansi

Kuvat: Eeva Murtolahti

Kopioi sivun linkki: