Kohtuukäyttö pätee rahassakin

Mitkä asiat ovat sellaisia, joita ilman et pysty elämään? Kohtuullisen minimin viitebudjetti antaa suuntaviivat, millä rahalla pitäisi tulla toimeen nykypäivän Suomessa.

Mikä yhdistää pyykinpesukonetta, patakintaita ja älypuhelinta? Ne kaikki kuuluvat yksin asuvan, alle 45-vuotiaan suomalaisen kohtuullisen minimin viitebudjettiin. Se määrittelee alimman mahdollisen kulutustason, jolla kuluttaja vielä kokee tulevansa toimeen ja voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan nykypäivän Suomessa leimautumatta matalan tulotason vuoksi.

– Tällöin pystyy hoitamaan pankkiasiat kotoa, laittamaan terveellistä ruokaa ja pukeutumaan siisteihin vaatteisiin sekä osallistumaan vaikkapa sukutapaamisiin tai työpaikan juhliin, kertoo Anna-Riitta Lehtinen, Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen viitebudjettitutkimuksen projektisuunnittelija.

Viitebudjetti toimii työkaluna, joka auttaa määrittämään kohtuullista minimikulutusta. Esimerkiksi talous- ja velkaneuvojat hyödyntävät laskelmia havainnollistaakseen asiakkailleen, millä rahamäärällä pitäisi pystyä tulemaan toimeen, jotta saa järkeistettyä oman taloutensa.

Viitebudjetti antaa siis osviittaa, millaisiin asioihin pienet tulot on järkevä käyttää, jos rahat ovat tiukassa.

– Usein ajatellaan, että kuukausittain on käytössä tietty raha, jolla pitäisi tulla toimeen, mutta ei tiedetä, mitä sillä oikeasti saa, Lehtinen summaa.

Kuluttaja on arjen asiantuntija 

Kulutustutkimuskeskuksen tutkimusryhmä, jossa Anna-Riitta Lehtinen ja Kristiina Aalto olivat mukana, laati Suomen ensimmäinen kohtuullisen minimin viitebudjetin vuonna 2010. Maailmalla viitebudjettien tekemisessä on pidemmät perinteet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa viitebudjetteja on tehty jo vuosikymmenien ajan. 

Eri maiden viitebudjetteja on vaikea vertailla, koska välttämättömyydet ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Suomessa esimerkiksi lämmin talvitakki on välttämättömyys, toisin kuin eteläisemmillä leveyspiireillä sijaitsevissa maissa.

Viitebudjetin keskeisenä ideana on, että asiaa lähdetään purkamaan tarpeista käsin: mitkä hyödykkeet ovat erilaisille kotitalouksille välttämättömiä? On selvää, että yksin asuvalla eläkeläisellä on erilaiset tarpeet kuin työssäkäyvällä lapsiperheellä, jossa on teini-ikäisiä lapsia.

– Lasten ikä vaikuttaa paljon vaikkapa siihen, kuinka usein tarvitaan uusia vaatteita. Kun lapset ovat kasvuiässä, ei vaatteille voi laskea kovin pitkää käyttöikää, kertoo Aalto.

Eri kotitaloustyypeille välttämättömistä asioista muodostuu hyödykekori. Kun nämä tuotteet ja palvelut hinnoitellaan keskitason hinnoin, muodostuvat eri kotitaloustyyppien viitebudjetit. Viitebudjetti antaa suuntaa sille, mitä kotitalous saa pienimmällä mahdollisella rahasummalla.

Tutkimuksessa, joka toteutettiin kuluttajakeskusteluilla ja kotitehtävillä, kuuluu voimakkaasti kuluttajan ääni.

– Kuluttaja on asiantuntija siinä, mitä arkielämässä tapahtuu, Lehtinen summaa.

Viitebudjetissa on hyvä muistaa, että se on viitteellinen esimerkki, ei ohje elämiseen ja kuluttamiseen. Jos hyödykkeitä ei koe omalla kohdalla tarpeellisiksi, voi tehdä valintoja, mitä itse arvostaa tai mistä itse säästää.

Tarpeet ja halut ovat eri asioita

Useamman keskustelukierroksen jälkeen, kun toiveet karsiutuvat todellisten tarpeiden tieltä, tutkijoille syntyi näkemys siitä, mitkä hyödykkeet ovat ihmisille aidosti merkityksellisiä.

– Tarpeet on erotettava haluista. Ei oteta mukaan kaikkea, mitä markkinoilla on, vaan todella mietitään, mitä tarvitaan, kertoo Aalto.

Esimerkiksi tietokone on nykyään välttämättömyys, koska sitä tarvitaan monen asian – muun muassa pankkiasioiden hoitoon tai työnhakuun. Myös muun muassa tekniikan kehitys muuttaa hyödykekorin sisältöä. Esimerkiksi älypuhelinten hinnat ovat laskeneet, eikä markkinoilla juurikaan enää ole muunlaisia puhelimia, jolloin älypuhelimesta tulee välttämättömyys.

Asumisessa tarpeet korostuvat enemmän kuin halut. Tutkimuksessa huomattiin, että tärkeintä on ylipäätään mahdollisuus omaan asuntoon, joka tarjoaa turvaa, lämpöä ja yksityisyyttä sekä mahdollisuuden levätä, peseytyä ja laittaa ruokaa.

– Yhdessä ryhmäkeskustelussa eräs äiti sanoi, että jokaisella perheenjäsenellä pitää olla väliseinä. Pitää olla pieni paikka, missä voi vetäytyä ja olla ihan hiljaa yksin, Lehtonen kertoo.

Lehtosen mukaan asumisessa välttämätöntä on myös minimitason asumisviihtyvyys. Viitebudjetti sisältää esimerkiksi huonekaluja, maton ja verhot – perusasioita, jotka tekevät tyhjästä asunnosta kodin.

Vaikka yli 400 hyödykettä ja palvelua sisältävä tuotelista näyttää pitkältä, se on Lehtisen mukaan oikeasti minimi. Se saa Lehtisen mukaan monet miettimään, selviänkö oikeasti näin vähällä.

Asuminen on suurin menoerä 

Katto pään päällä on kaikille välttämätön ja asumismenoista on vaikea tinkiä samalla tavalla kuin muusta kulutuksesta. Erityisesti kun kaikki muut kustannukset lasketaan minimitasolla, asumiskustannus korostuu ja siitä tulee kotitalouksien suurin kuluerä.

– Noin neljäsosa kotitalouksien kaikista kuluista menee asumiseen ja osuus on kasvanut vuosi vuodelta. Se on jatkuva, pitkäaikainen trendi, että ruuan ja elintarvikkeiden osuus laskee ja asumisen osuus kasvaa, kertoo yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen Nordeasta.

Viitebudjetissa asumiskustannuksia on vertailtu keskimääräisillä vuokrahinnoilla, sillä keskimääräisen asuntolainan suuruutta erilaisissa kotitalouksissa on mahdotonta arvioida. Vuokra- ja omistusasumista taas on hankala verrata, koska omistusasunnossa asumiskustannuksiin sisältyy vastike ja asuntolainan korot, mutta ei asuntolainan lyhennyksiä, jotka ovat asumismenoa.

– Asuntolainan lyhennykset eivät oikeastaan ole kulutusta, vaan lainan takaisin maksua ja itselle säästämistä, Kärkkäinen sanoo.

Jos vuokra- ja omistusasumisesta maksaa saman summan, on syytä muistaa, että omistusasunnosta maksaa osan itselleen lainanlyhennyksinä, kun taas vuokrassa maksaa pelkästä asumisesta. Jos laina on mahdollista ottaa, voi omistusasuminen olla pidemmällä aikavälillä kannattavampaa. Kun laina on maksettu pois, asumiskustannukset ovat merkittävästi pienemmät.

– Hyvin suuri osa eläkeläisistä asuu velattomissa omistusasunnoissa, jolloin asumisen todellinen meno on paljon pienempi kuin viitebudjetissa, Kärkkäinen korostaa.

Jos taas katsotaan asumiskustannusten kehitystä, ovat ne eriytyneet jo useamman vuoden ajan. Omistusasumisen kustannukset ovat laskeneet asuntolainojen alhaisen korkotason vuoksi. Vuokrahinnat ovat samaan aikaan nousseet.

– Todennäköisesti tämä kehitys tulee jatkumaan. Saattaa olla, että omistus- ja vuokra-asumisen eriytyminen jatkuu siten, että vuokra-asuminen tulee entistä kalliimmaksi, Kärkkäinen sanoo.

Säästäminen osaksi kohtuullista elämää 

Viitebudjetissa säästämistä ei huomioida muuten kuin pitkään kestävän irtaimiston, kuten kodinkoneiden kuukausittaisissa kuluissa. Jos esimerkiksi pesukoneen käyttöiäksi on määritelty 15 vuotta, voidaan ajatella, että sinä aikana säästyneet eurot riittävät ostamaan uuden pesukoneen vanhan tilalle. Harvoin elämä menee näin suunnitellusti, jolloin on hyvä olla puskurirahastoa äkillisten menojen varalle.

Kärkkäisen mielestä kohtuullisen minimin viitebudjetti on hyvä vertailukohta tarkastella omia menoja. Se on myös hyödyllinen mittari itselle siitä, millainen hätävararahasto on hyvä olla, jos omista tuloista on mahdollista saada rahaa säästöön.

– Omalla säästötilillä on hyvä olla vähintään yhden tai kahden kuukauden menojen verran säästöjä yllättäviä kuluja varten. Ettei ole pakko ottaa kulutusluottoa siinä vaiheessa, kun esimerkiksi pesukone hajoaa, Kärkkäinen summaa.

Tutustu kohtuullisen minimin viitebudjettiin

Teksti: Paula-Maija Wallin

Kopioi sivun linkki: