Kasvimaa keskellä kaupunkia

Kaupunkiviljely tuo puutarhat pihoille, palstoille ja parvekkeille. Mutta mistä kaupunkiviljelyssä oikeastaan on kyse, kuinka sen voi aloittaa ja voiko itse viljelemällä säästää rahaa?

Kaupunkiviljelyn suosio on viime vuosina kasvanut kovaa vauhtia. Kaupunkien ja yhdistysten vuokraamia viljelypalstoja joutuu jonottamaan , viljelylaatikoita on ilmaantunut yhä useampien kerrostalojen pihoille ja monella ikkunalaudalla vihertävät vähintäänkin yrttiruukut.

– Ruoan eettisyyteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja ihmiset haluavat tietää, mitä syövät. Viljely on myös edullinen, hauska ja innostava harrastus, kertoo Marttaliiton varatoiminnanjohtaja ja puutarha-asiantuntija Asta Kuosmanen syitä suosion taustalla.

Kaupunkiviljelyn idea on, että ruokaa kasvatetaan siellä, missä sitä kuluttavat ihmisetkin ovat. Ilmiön juuret ovat maailman metropoleissa.

– Ja vaikka puhutaan kaupunkiviljelystä, voi sitä harrastaa aivan hyvin myös maalla ja taajamissa, huomauttaa Kuosmanen.

Kuinka kaupunkiviljelyn voi aloittaa?

Kuosmasen mukaan liikkeelle kannattaa lähteä pohtimalla sitä, minkälaisia mahdollisuuksia oma lähiympäristö tarjoaa. Ruokaa voi kasvattaa esimerkiksi omalla tai taloyhtiön pihalla, viljelypalstalla, parvekkeella tai valoisalla ikkunalaudalla. 

– Ikkunalla kasvavat esimerkiksi yrtit ja salaatit, parvekkeella tomaatit, kurkut, kurpitsat tai vaikkapa trendikäs lehtikaali, Kuosmanen opastaa.

Jos viljelystä innostuu enemmän, voi harkita viljelypalstan vuokraamista. Viljelypalstat ovat useimmiten aarin kokoisia ja niitä vuokraavat kaupungit ja yhdistykset. Palstat tosin ovat niin suosittuja, että niitä voi joutua jonottamaan pitkiä aikoja.

Kerrostalojen pihat sen sijaan ovat asukkaiden hallussa ja ne voi ottaa helposti käyttöön. 

– Kannattaa koota asukkaat yhteen ja suunnitella, minkälaisia laatikoita tai säkkejä hankitaan. Kun suunnitelmat ja kustannusarvio ovat valmiina, viedään ehdotus taloyhtiön kokoukseen, Kuosmanen opastaa.

Myös rakennusten katoilla ja joutomailla viljellään kasvavissa määrin. Joutomaan hyödyntämistä, toisinaan myös laittomasti, kutsutaan sissiviljelyksi. Laittomasta viljelystä voi kuitenkin koitua ongelmia, joten parempi ratkaisu on kysyä maanomistajalta lupa ennen viljelyksen perustamista.

Kuosmasen mukaan ilmansaasteet puhuttavat kaupunkiviljelyyn liittyen. Hänen mukaansa huoli on kuitenkin turha.

– Ilmansaasteet jäävät kasvien pinnalle pölynä, joka lähtee kevyesti huuhtelemalla tai kuorimalla hedelmät ja vihannekset.

Kaupunkiviljely on edullinen harrastus

Moni kasvattaa itse saadakseen tuoretta ruokaa ja viljelyn tuomaa mielihyvää. Se voi kuitenkin olla myös keino säästää ruokakuluissa, kun haluaa syödä terveellisesti ja edullisesti. 

Kuosmasen mukaan säästöä saa sitä enemmän, mitä enemmän viljelee.

– Esimerkiksi aarin palstalta voi tulla jo paljon satoa, jota riittää myös säilöttäväksi.

Pieneltä parvekeviljelmältä saa kesän tarpeet, mutta varsinaista rahallista säästöä siitä harvoin saa. Kuosmasen mukaan suurempi arvo onkin sen tuottamalla mielihyvällä.

Kun ruoan kasvattaa itse, oppii sitä myös arvostamaan. Itse kasvatettua ei raaski heittää roskiin samalla tavalla kuin kaupasta ostettua. Näin säästöä voi myös saada aikaan, kun ruokahävikki vähenee.

Kaupunkiviljely on moniin muihin harrastuksiin verrattuna lisäksi edullinen harrastus.

– Puutarhaliikkeistä saa toki ostettua kalliita viljelyjärjestelmiä, mutta ruukkuja ja laatikoita saa myös edullisesti esimerkiksi kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta, kertoo Kuosmanen.

– Multa kannattaa kuitenkin ostaa säkissä, sillä silloin tietää, että siinä ovat ravinteet tallella ja se on puhdasta.

Itse kasvatettu maistuu parhaalta 

Kuosmasen omalla pienellä rivitalopihalla kasvaa marjapensaita sekä viljelylaatikossa ja -säkissä muiden muassa raparperia, maa-artisokkaa ja perunaa.

Marjapensaita ja hedelmäpuita hän suosittelee muillekin, joilla on pihamaata.

– Marjapensaat, omena- ja luumupuut ovat paitsi hyötykasveja, myös kauniita.

Ensimmäisenä Kuosmasen pihalla kypsyvät raparperit. Jo kahdesta tai kolmesta raparperin varresta valmistuu herkullinen paistos.

Ensimmäiset perunat hän syö sellaisenaan, voin kanssa.

– Se on oikea juhlahetki, kun saa laittaa ensimmäiset omat perunat kiehumaan.

Vuosi 2016 valtakunnallinen vihervuosi. Lue lisää! 

Kylvä eurot itämään tuottoja – tee säännöllisen säästämisen suunnitelma ja katso säästövinkit.

Teksti: Veera Argillander

Kuvat: Pinja Nikki

Kopioi sivun linkki: